Osa pelloista on veden alla, ja muutkin maat ovat niin märkiä, ettei pelloilla pääse tekemään maanmuokkauksia, juolavehnäruiskutuksia ja muita syystöitä. Keväälle siirtyvät kalkitukset ja maanparannustyöt tietävät tavallistakin hektisempää kylvökautta.
Sateet ovat sekoittaneet pälkäneläisen Humuspehtoorin syksyn perusteellisesti, sillä maanparannusaineita ei ole päästy ajamaan märille pelloille.
– Pyrimme parantamaan, emmekä pilaamaan peltoja. Jos märille maille lähtee ajamaan raskailla koneilla, niin ne tallautuvat rikki. Pellon muokkauskerroksen pystyisi vielä korjaamaan, mutta ruokamullan ja pohjamaan välissä sijaitseva jankko voi mennä pysyvästi pilalle, Reino Mantsinen sanoo.
Pakkastalvi korjaisi Humuspehtoorin tilannetta hieman, sillä silloin maanparannusaineet voitaisiin ajaa pattereiksi pellolle kevään levitystä odottamaan.
– Tosin viime kevätkin oli niin huono, ettei kaikkia kasoja ehditty sateiden jälkeen levittää, kun peltoja piti jo päästä kylvämään.
