Vastuunkantajat

Työpahoinvointi, vanhusten huono kohtelu ja lasten sekä nuorten pahoinvointi. Siinä polttavat puheenaiheet. Näitä ruikutuksia ovat sanomalehtien yleisönosastot täynnä.

Mitähän tässä nyt osoittelisi sormella; valtiovaltaa, kuntaa, koulua, päivähoitoa, poliitikkoja, yrityksiä ja yhteisöjä vai?

Olisiko korkea aika kuitenkin lopettaa syyllistäminen sekä höpöttäminen ja tarttua kuokkaan niin kuin joskus on tehty? Sitä saadaan mitä tehdään tai jätetään tekemättä.

 

Kuusivuotias pieni poika harhailee yksin ostarilla lauantai-iltana. Satunnaiset kaupassakävijät vilkaisevat poikaa ja jatkavat matkaansa.

Rouva Fox katselee myös pientä poikaa ja miettii miten on mahdollista että tuon ikäinen lapsi harhailee täällä yksin, vaan ei tee mitään asialle. Vastuuntuntoinen aikuinenhan menisi kysymään pikkuiselta, että mitä sinä täällä teet ja missä ovat vanhempasi? Kukaan ei tee sitä. Me emme enää huolehdi toisistamme.

Näin vaalien alla ollaan taas niin suunnattoman huolestuneita vanhusten kohtelusta eri hoitolaitoksissa. Kiljutaan hoitajapulasta, joka varmaan onkin ihan aiheellista. Joku on kuitenkin laittanut vanhukset, isät ja äidit vanhainkotiin. Ne ovat varmaankin ne viranomaiset.

Me kyllä hoitaisimme itse ikääntyvät vanhempamme mutta kun, syitä riittää. Olemme itse ulkoistaneet tämänkin asian.

Maaseudulla näkee vielä vanhan perheyhteisön parhaimmillaan. Eri sukupolvet voivat jopa elää saman katon alla ja kaikki tulevat hoidetuksi ja jokaisella on oma roolinsa.

 

Ihmiset voivat huonosti. Työnantaja ei tue liikkumista ja on unohtanut työntekijänsä henkisen hyvinvoinnin. Huonoa esimiestä on paha vaihtaa ja yrityksen prosessiin ja työvälineisiin on vaikea puuttua. Mistä siis ammennan työn iloa? Miten parantaa omaa henkistä hyvää oloa?

Elämämme on valintojen summa. Aina on vaihtoehto olemassa.

Näiden pohdintojen ääressä rouva Fox miettiikin, jotta parantaako, muuttaako se elämääni, että äänestänkö vai jätänkö äänestämättä.

Eduskunta tekee päätöksen verojen korotuksesta. EU:n suuri koneisto määrittää toimillaan minkä arvoinen on euro takataskussani. Näitä kun jää miettimään, ei voi tuntea kuin suurta turhautumista.

On parempi lähteä tekemään pieniä asioita ja asioita, joihin voi itse vaikuttaa. Tulla onnelliseksi siitä kun onnistuu.

On aika ottaa vastuuta itsestään ja muista. Pitää kysyä pieneltä pojalta ”missä sinun vanhempasi ovat ja mitä teet näin myöhään ulkona?” On syytä miettiä miten omat vanhemmat hoidetaan ja mitä on itse valmis tekemään asian eteen.

Jos työ on todellakin puolet elämästä, niin kannattaa miettiä mitä voi tehdä itsensä hyväksi pystyäkseen elämään tasapainoista elämää.

Ny niistetään nenä, nostetaan housut, kääritään hihat ja ruvetaan hommiin. Me ei ruikuteta vaan tehdään!

 

 

Rouva Fox pitää blogiaan osoitteessa www.tahtiatyylilla.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?