On vai off?

”On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri.”

On meillä tai teillä, mutta on myös heitä, joilla näitä ei ole. Kun suunnistaa pohjoiseen Lappiin ja siellä Inarista kolmisen poronkusemaa länteen, löytää tällaisen paikan. Matkalla sinne ei ehdi huomata sähkölinjojen loppumista, sillä maisema kiinnittää huomion paljon tehokkaammin: palleroporonjäkäläpeitteistä kangasta, jolla kasvaa ikivanhoja mäntyjä.

Mutkikkaan sivutien päästä löytyy rekikoiratarha Siperia Lapponica. Pihalla juoksee koiria, jotka tulevat iloisesti tervehtimään vieraita. Tallin vieressä hieman kauempana islanninhevonen ja norjanvuonohevoset pureskelevat heinää.

Joen puolella juoksunaruissa näkyy hieman hurjemman näköisiä koiraeläimiä. Niiden kerrotaan olevan koirasusia. Nämä yksilöt eivät ole vaarallisia, tavallisia kotikoiria energisempiä vain.

Sähköjohtoja ei tälle tilalle ole vedetty, vaikka siellä kesät talvet asutaankin. Tässä vanhan ajan mallilla elävässä kodissa ei kaivata punaisen joenrantatuvan täydeltä elektroniikkaa. Kynttilät tuovat tarvittavan valon, ja juoksevan veden saa haetuksi koirien avustuksella Vaskojoesta.

 

Miten meiltä elektroniikan keskellä kasvaneilta sujuisi yksinkertaisempi elämä? Ilman kananmunankeittimiä ja muita turhakkeita on helppo elää, mutta entä sitten, kun on jo pienestä tottunut siihen, että pyykit pestään koneella. Nyky-yhteiskunnassa pesukoneeton elämä ei oikein kävisikään, kun koulussa ja töissä vaatteiden pitää olla puhtaita.

Kuinka moni pystyisi irrottautumaan elektroniikan maailmasta vaikka viikoksi ja palaamaan elämäntyyliin, johon sähkö ei kuulu. Olisiko se enemmänkin hauska haaste vai kestämätön tilanne?

Onhan maailma muuttunut siitä kun Gösta Sundqvist kirjoitti elektroniikasta kappaleessaan Onnelliset. Elektroniikkaa on tullut aina vain lisää: pelikoneita, lukulaitteita ja digiboxeja, eikä uusien laitteiden kehittämisestä taida loppua tulla.

 

Mutta ”älä ole onneton”, ei laitteita ole pakko kerätä.

Eihän siitä kovin montaa vuosikymmentä ole, kun joka koti eli rekikoiratarhan tyylillä. Talot lämpenivät puilla, hiukset ja parrat lyhenivät käsikäyttöisillä leikkureilla, tulostin oli tuntematon, eikä mikroaaltouuni vienyt tilaa keittiön nurkasta. Hyvin se onnistui silloin, miksei siis nytkin. Ei tarvitse aivan kaikkea vähentää eikä lähteä Pohjois-Suomeen tai Pohjois-Karjalaan tällaista elämäntyyliä koettamaan.

Jokainen voi katsoa, mihin kaikkeen aikaa jääkään, kun panee television ja tietokoneen kiinni.

Aliisa Heikkilä

Kirjoittaja opiskelee Pälkäneen lukion 3. vuosikurssilla.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?