Vuoden Luontokuva: Kangasalalainen Antti Harkko käyttää osan palkintorahoista uuteen kameraan

Hetki on Harkon hallussa

Antti Harkko voitti himoitun tittelin. Vuoden Luontokuvasta kilpaili yli 11 000 kuvaa runsaalta 1000 kuvaajalta.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Antti Harkko, 60, hankki ensimmäisen järjestelmäkameransa. Toki hän jo pikkupoikana innostui Kanta-Hämeessä sijainneen kotinsa pannuhuoneessa kehittämään valokuvapaperille kuvia lasilta ja teini-iästä lähtien räpsi rippilahjakseen saamallaan Coca-Cola-kameralla jonkin verran.

Vakaammalle pohjalle harrastus siirtyi joka tapauksessa vasta järkkärin avulla. Sittemmin Harkko toimi jonkin aikaa Hämeenlinnassa jopa paikallisen kameraseuran puheenjohtajana. Kuvaajana hän on itseoppinut.

1990-luvulla työ ja kuntoiluharrastukset veivät sen verran voimakkaasti miestä, että kuvaaminen jäi vähemmälle. Digiajan koitettua Harkko kiinnostui uudestaan kameran kanssa touhuamisesta ja muutama vuosi sitten tuli hankittua digitaalinen järjestelmäkamera.

Kuin pyöreitä harrastusvuosia juhlistamaan kangasalalaismiehelle lävähti loppusyksystä Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n arvostettu Vuoden Luontokuva -kilvan ykköstila. Harkon kerrostalokodin ikkunaan viime vuoden tammikuussa eräänä pakkasaamuna muodostuneet jääkiteet oli raadin mielestä kuvattu niin erinomaisesti, että himoittu titteli oli paikallaan.

– Tämä Luonnon kristallia -niminen kuvani ei mielestäni ollut edes paras sinä aamuna ottamistani. Mutta siinä oli sellaista symmetriaa, että arvelin tuomarien tykkäävän. Kuvakisahan on sattumaa siinä mielessä, että eri tuomaristot valitsisivat varmasti eri voittajan, Harkko toteaa vaatimattomasti.

Mutta mikään vahingonlaukaushan voittokuva ei ollut. Pikemminkin harkittua murhaa. Harkko otti sen Canon EOS 40D-rungolla ja 100-millisellä makro-objektiivilla, jonka päähän kiinnitetty vastavalosuoja nojasi sisimmän ikkunalasin pintaan. ISO 400 -herkkyydellä, F4-aukolla ja 1/100 -valotusajalla tuli mainiota jälkeä.

– Kuvausmatkaa tuli juuri sen verran, että homma tuolla putkella onnistui. Jos kohde olisi ollut vähänkin lähempänä, eipä olisi onnistunut.

Pihakuusi teki taustaa tummaksi, ja ikkunan pölyt Harkko häivytti näkyvistä vain nopealla lisätummennuksella kuvankäsittelyohjelmassa.

– Muuten kuvaa ei olekaan sitten käsitelty millään tavalla. En ryhtynyt sitä edes rajaamaan, vaikkei se ole täysin symmetrinen kuva-alan suhteen. Olen taipuvainen käyttämään zoom-objektiiveja, joten rajauksetkin teen pitkälti jo kuvaustilanteessa.

 

Siepon pesintä muistikortille

Maisematkin viehättävät aktiivista luontokuvaajaa. Tämä näkymä on tallennettu Kaivannon tienoolla Kangasalla. (Kuva: Antti Harkko)

Ammatikseen ylöjärveläisessä Jouka Oy:ssä palloventtiilejä kotimaan markkinoille myyvä Harkko taltioi kameransa muistikortille mielellään jääkiteiden lisäksi muitakin pieniä yksityiskohtia ympäristöstään. Toki myös kokonaiset maisemat kelpaavat kuvauskohteeksi, samoin tutut pikkulapset ja usein rakennuksetkin.

Viime kesänä harmaasieppo pesi Harkon parvekkeella, ja projektista kertyi melkoinen määrä ruutuja.

– Olen ennen kaikkea hetken kuvaaja. Kun hetki tulee, minulla pitäisi olla kamera mukana, jotta saan sen hetken vangittua. En esimerkiksi lähde aamuneljältä odottelemaan kameran kanssa jonnekin auringonnousua, vaan kuvaan asioita, jotka kulloinkin tulevat vastaan, kamerataituri selittää.

– Pidän paljon myös erilaisten linjojen sisällyttämisestä samaan kuvaan. Rakennusten seinä- ja kattolinjat tai vaikka maanteiden reunat voivat muodostaa hienoja kokonaisuuksia.

Canoniinsa hänellä on tällä hetkellä puolen tusinaa erilaista objektiivia 10-20-millisestä 70-200-milliseen saakka.

– Pidempää objektiiviakin tekisi mieli, mutta ne ovat julmetun kalliita, jos haluaa sellaisen, jossa on kunnolla valovoimaa. Vuoden Luontokuva -kisan palkintona saamastani 5000 eurosta aion käyttää osan uuden rungon hankintaan. Pääsen nyt ostamaan täysikokoisella kennolla varustetun Canon EOS 5D Mark 3:n.

 

Machu Picchu unelmissa

Uuden kameran hankinnan lisäksi mitään erityisiä kuvaussuunnitelmia Harkolla ei nyt ole. Toki miehen tekisi suurena luonnon ja historian ystävänä mieli päästä joskus vaikkapa Machu Picchu -vuorelle Peruun kuvaamaan muinaisen inkakaupungin maisemia.

– Tai Petran rauniokaupunkiin Jordaniaan ottamaan kuvia illalla loivan valon aikaan. Tuollaiset tunnelmat kiinnostavat enemmän kuin vaikkapa jotkin eläinsafarit. Enhän minä ole mikään karhukojujen ystäväkään. En ole käynyt testaamassa. Se on jotenkin keinotekoista touhua mielestäni, Harkko puntaroi.

Hyvälle kuvaajalle on hänen mukaansa kertynyt kosolti näkemystä jo syntymälahjana. Toki lisäksi voi harjaannuttaa itseään esimerkiksi opettelemalla juuri oman kameransa tekniikan viimeisen päälle.

– Aina se jonkinlaista taiteellista silmää kuitenkin vaatii, että saa otettua hienon kuvan.

Ensi vuonnakin mies aikoo olla Vuoden Luontokuva -kisassa mukana vähintään muutamalla otoksella. Tänä vuonna häneltä oli mukana yli kymmenen kuvaa eli hieman enemmän kuin aiempina noin puolena kymmenenä osallistumisvuotenaan. Vuoden Luontokuva -kilpailuun osallistui tällä kertaa yli tuhat kuvaajaa yhteensä noin 11 000 valokuvalla.

Voittajaotos on kerrassaan mainio esimerkki siitä, miten hienoa taidetta luonto itse valmistaa. Kuvan nimikin on Luonnon kristallia. (Kuva: Antti Harkko)

Muitakin menestyjiä

Vuoden Luontokuva 2012 -kilpailussa pääsi palkinnoille voittajakuvan ottaneen kangasalalaisen Antti Harkon lisäksi muitakin sydänhämäläisiä.

Pälkäneläinen Jenna Syrjynen palkittiin hyönteisaiheisesta Hulilupteri -kuvastaan. Palkinto ojennettiin myös kangasalalaiselle Väinö Kaplakselle maisemakuvakategoriassa kuvasta Harjulta itään.

Pälkäneläisen Jenna Syrjysen Hulilupteri -kuva palkittiin hyönteiskuvasarjassa ja kangasalalaisen Väinö Kaplaksen Harjulta itään maisemakuvasarjassa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?