Ensikohtaaminen venäläisturistien kanssa oli ikimuistoinen.
Parin tunnin sulkapallosession jälkeen varusteet valuivat hikeä. Haisevia kenkiä ja läpimärkiä shortseja ei oikein viitsinyt tunkea ahtaaseen uimahallin säilytyskomeroon, vaan ne jäivät verkkomaiseen mailakassiin.
Kun suihkuhuoneessa alkoi kuulua venäjänkielistä molotusta, ensireaktio heijasteli suomalaisia stereotypioita: olisiko kamppeet pitänyt kuitenkin sulloa lukkojen taakse turvaan.
Oma vainoharhaisuus nauratti, kun näki venäläisten autot hallin pihalla. Kulkupelit eivät tahtoneet sopia perheauton mittojen mukaan piirrettyihin ruutuihin. Saisikohan vastaavia loistoautoja suomalaisliikkeistä edes tilauksesta?
Näillä kulkupeleillä Suomeen joulunviettoon saapuneita venäläisvieraita tuskin kiinnostaisi uimahallin pukuhuoneeseen jätetty loppuun lyöty sulkapallomaila tai hikiset pelishortsit.
Myös Sydän-Hämeessä on saatu viime vuosien aikana totutella venäläisturisteihin. Sappeen ansiosta he näkyvät katukuvassa uudenvuoden jälkeen, kun venäläiset joululomat alkavat.
Sappeen mökeissä jouluaan viettävät venäläisvieraat poikkeavat kylillä ostoksilla. He eivät ole hakemassa tarjousmakkaraa, vaan erikoisempia ja laadukkaampia lomaherkkuja.
Pälkäneen kannalta on noloa, ettei keskustasta vieläkään voi ostaa sampanjaa ja viiniä, vaan vieraiden pitää ajella niiden perässä Laitikkalaan Rönnvikin viinitilalle tai naapurikuntien Alkoihin.
Lyhyttä lomaa viettävä venäläisvieras ei kysele tuotteiden tai palveluiden hintaa. Sama pätee moniin muihinkin lomanviettäjiin.
Jo se on iso satsaus, kun perheelle, yritysporukalle tai harrastusryhmälle on järjestetty yhteistä aikaa. Aika on vielä arvokkaampaa kuin kulkemisen, majoittumisen tai juhlapöydän hinta. Vieras on valmis maksamaan ohjelmasta ja tuotteista, jotka kruunaavat kokonaisuuden ja nostavat arjen yläpuolelle.
Näitä palveluita ja tuotteita Sydän-Hämeessä on vähitellen opittu tuottamaan ja tarjoamaan.
Sappeen talven ensimmäinen sesonki rakentuu venäläisten varaan. Vuodenvaihteen jälkeen venäläisvieraat täyttävät Euroopan muutkin hiihtokeskukset.
Itärajan miljoonakaupungeissa on entistä enemmän väkeä, joka haluaa viettää vapaa-aikaa turvallisessa Suomessa.
Itäisessä Suomessa uskotaan, etteivät venäläisturistit ole ohimenevä ilmiö. Heitä varten rakennetaan valtavia kauppa-, viihde- ja kylpyläkeskuksia.
Itse asiassa ohimenevä ilmiö oli vain se lyhyt ajanjakso, jolloin venäläiset eivät voineet hankkia ylellisyystuotteita Suomesta. Sillä toista sataa vuotta sitten Sydän-Hämeen järvien ravutkin rahdattiin Pietarin rikkaille.
