Perussuomalaiset rynnivät valtuustoihin sekä Pälkäneellä että Kangasalla. Tämä näkyy valtuustojen kokoonpanossa. Ne uusiutuivat vahvasti. Kangasalla valtuusto myös miehistyi entisestään. Sekä Pälkäneen että Kangasalan päättäjistä yli puolet on uusia ja lähes kolme neljäsosaa miehiä.
Pälkäneen valtuusto nuorentui vielä keskusvaalilautakunnassa, kun 31-vuotias Ville Klasila syrjäytti arvonnassa 50-vuotiaan Esko Peltosen, joka sai saman verran ääniä. Klasilan lisäksi Pälkäneen valtuustossa on vain kolme alle 35-vuotiasta: perussuomalaisten Jani Luukkonen sekä keskustan naiskaksikko Outi Viitanen ja Mirva Kittilä. Valtuuston nestoreita ovat 72-vuotiaat Maisa Vehkajärvi ja Perttu Pohjanperä.
Kangasalla valtuuston kuopuksia ovat 19-vuotiaat Alireza Abdali ja Akseli Kettula. Toista ääripäätä edustavat 68-vuotias Harri Kekki ja vuoden nuoremmat Arja Marttala sekä Anja Aarnio.
Puoluetaustan lisäksi iällä ja sukupuolella on merkitystä, kun äänestäjä valitsee omaa ehdokastaan. Iän merkitys korostuu ikähaitarin ääripäissä: etenkin nuoret ja eläkeläiset haluavat päättäjiksi oman sukupolvensa edustajia.
Pälkäneläiset ja kangasalalaiset eivät kuitenkaan äänestäneet vallan kahvaan aivan itsensä näköisiä valtuutettuja. Äänistä yli puolet tuli naisilta, mutta päättäjistä naisia on vain reilu neljännes.
Naisten vähyys tuo lisäväriä luottamuspaikkaneuvotteluihin. Erityisiä hankaluuksia paikkojen täyttämisessä on naiskiintiön vuoksi perussuomalaisilla. Kangasalalainen Tuula Heinonen on nimittäin ainoa perussuomalaisnainen Sydän-Hämeen valtuustoissa.
Vaalien huolestuttavin ilmiö Sydän-Hämeessäkin oli äänestysprosentin lasku.
Etukäteen olisi voinut uskoa, että vaalikuume on korkealla. Kampanjointi oli aktiivista, ja uudet nettikanavat blogi ja vaalikone kiinnostivat sekä ehdokkaita että äänestäjiä.
Ehdokkaat vastasivat ahkerasti vaalikoneeseen ja esittivät ajatuksiaan blogeissa. Uusien kanavien voima näkyi vaalituloksessa, muttei äänestysaktiivisuudessa. Uudet ehdokkaat onnistuivat niiden avulla vakuuttamaan äänestäjät, ja ahkerimmat bloggaajat ovat nyt valtuutettuja.
Alhaisesta äänestysprosentista päätellen blogit ja vaalikoneet eivät kuitenkaan tavoittaneet nukkuvien joukkoa, vaan aktiiviset olivat entistä aktiivisempia.
Vielä parit vaalit sitten maaseudulla paheksuttiin 60 prosentin äänestysprosenttia. Sellaisiin lukemiin jäätiin isojen kaupunkien lähiöissä, joissa yhteiset asiat eivät kiinnostaneet sen vertaa, että väki olisi vaivautunut uurnille. Nyt sama tauti näyttää vaivaavan maalaiskuntien keskustoja. Sivukulmilla väki sentään vielä äänestää.
Lääkkeeksi äänestysprosentin laskuun on ehdotettu muun muassa äänestysikärajan laskua. Se toisi varmasti lisäkipinää seuraaviin vaaleihin. Mutta kun ikärajaa on kertaalleen laskettu, millä saataisiin seuraaviin vaaleihin samanlainen piristysruiske?
