Sunnuntaina 4. marraskuuta Luopioisten seurakuntatalolla vietettiin suntio Leila Herzbergin eläkkeellesiirtymisjuhlaa. Juhla alkoi kirkossa jumalanpalveluksella, jossa laulettiin Leilan lempivirsiä.
Saarnan yhteydessä Jari Kemppainen haastatteli Leilaa. Hän kertoi suntion työn olleen hänelle kutsumusammatti, vaikka hän päätyikin työhön vahingossa. Alun perin emäntäsiivoojaksi ja siitä suntion sijaiseksi kuukaudeksi, joka muuttuikin lopulta 26 vuodeksi.
– Suntion työhön oli helppo tulla, kun oli jo lapsesta asti oppinut käymään kirkossa. Työssä ollessa on samalla saanut osallistua jumalanpalvelukseen ja rakkaaseen kuoroharrastukseen.
Terveisinä, omana saarnanaan, Leila haluaa kutsua kaikkia käymään kirkossa.
Leila lähti kirkosta kolehtihaavikunniakujan kautta. Kirkkokahvien jälkeen alkoi juhlaohjelma seurakuntatalolla.
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Juhani Järvinen vertasi puheessaan Leilaa kärppään, hän on samaan aikaan joka paikassa ja hommat tulevat hoidetuksi. Kaikki muutkin entiset ja nykyiset työkaverit sekä seurakuntalaiset esittivät kiitoksensa avusta ja hyvästä työstä.
Seurakunnan työntekijöiden kronikassa ja monissa puheissa korostui Leilan työn monimuotoisuus. Hän on ollut ainakin suntio, emäntä, siivooja ja kiinteistönhoitaja sekä perhekerholaisten ”ylämummo”.
Marjatta Koskenvesan runossa sanottiin, että jos seurakunta on koti, niin Leila on tehnyt sen vielä kodimmaksi.
Leilaa muistettiin monin lahjoin, vaikka hän itse toivoikin lahjan saajaksi vain japanilaista Kodomo no ie -lastenkotia. Lahjoihin kuului muun muassa kirkkotaulu ja näyttävät silmälasit, jotka Olli Kaskelma antoi.
Kaskelma muisteli, että Leilalla oli taito löytää hänen useasti väärään paikkaan unohtuneet silmälasinsa ja vieläpä puhdistaa ne samalla. Martoilta Leila sai mummonpeiton, työkavereilta kahvipannuriipuksen ja perhekerholaisilta itse koristellun kynttilän.
Musiikkia itsekin harrastavan Leilan juhlaan kuului paljon erilaisia lauluja, joita esittivät kirkko- ja lapsikuoro, sekä Alpo Roikola.
Pöydät oli koristeltu Leilan työhön liittyvillä esineillä. Joukosta löytyi tiskiharjaa, kahvipannua, kolehtihaavia, kynttilöitä, virsitaulunnumeroita ja puutarhasaksia.
– Vain kumisaappaat puuttuivat pöydistä! Leila naurahti katsoessaan ympärilleen juhlan lopuksi.
