Tämän jutun pääkuvassa olevalla Jarco-hevosella ei ole mitään hätää, vaikka polleen onkin teipattu mittava määrä keltaisia tarroja. Päinvastoin: tarrat osoittavat, että Jarcon hyvinvointiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Hevoshieroja Tiina Hursti ja naprapaatti Katja Lind ovat merkanneet tarroilla hevosen nivelet. Samanlaiset merkit laitetaan myös Jarco-hepan selkään nousevan ratsastajan niveliin. Mistä ihmeestä nyt on kysymys?
– Tarrat liittyvät kehittämäämme Balanssiin -hoito-ohjelmaan. Hoidossa kiinnitetään huomiota sekä ratsastajan että hevosen hyvinvointiin ja lihashuoltoon. Aloitamme uuden asiakkaan kanssa aina siten, että videoimme ratsukon toimintaa, ja tarrat auttavat meitä analysoimaan nivelten liikkeitä, Hursti kertoo.
Uudenlainen hoitomuoto sai alkunsa Tiina Hurstin hevoshierojaopiskeluiden loppusuoralla. Nainen teki päättötyönsä yhteistyössä Katja Lindin kanssa tutkimalla ratsukoiden kokonaisvaltaista lihashuoltoa. Tutkimukseen osallistuneen kolmen ratsukon kanssa saavutettiin niin rohkaisevia tuloksia, että naiset päättivät jatkaa yhteistyötä.
– Työnjako on se, että minä vastaan ratsastajasta ja Tiina hevosesta. Alkukartoituksen teemme aina yhdessä siten, että paikalla ovat kaikki osapuolet eli me, hevonen ja ratsastaja, kangasalalaisen Naprakan naprapaatti Lind taustoittaa.
– Tasapainoisuus on oleellista aina liikkumista tarkasteltaessa ja sen merkitys kasvaa entisestään, kun kyseessä on kaksi päällekkäistä painopistettä: hevosen ja ratsastajan. Tämän tasapainoisuuden tavoittamiseksi on syntynyt Balanssiin -ohjelma. Hevosta ja ratsastajaa hoidetaan ja balansoidaan yksilöinä yhteistä tasapainoisuutta kohti, Hursti jatkaa.
Naiset tekevät yhteistyötä myös hevosfysioterapeutti Noora Ojanperän kanssa, joka auttaa Lindiä ja Hurstia tarvittaessa.
Epäsymmetriasta symmetriaan
Hevosen epäsymmetrisyys on luonnollinen asia. Jokainen hevonen on vino vasemmalle tai oikealle. Myös ihmisen epäsymmetrisyys on luonnollinen ja itsestään selvä asia: suurin osa meistä on esimerkiksi oikeakätisiä. Tästä huolimatta ratsuhevoselle, ratsastajalle ja koko ratsukolle symmetrisyys ja siitä avautuva tasapainoisuus ovat ensiarvoisen tärkeitä.
15-vuotiaasta asti hevosten kanssa tekemisissä ollut Hursti sai muutama vuosi sitten esimakua siitä, miltä tuntuu, kun ratsastaminen alkaa takkuilla. Nainen putosi tuolloin hevosen selästä ja mursi rytäkässä niskansa. Vamman parannuttua ratsastaminen ei sujunutkaan entiseen malliin, vaan alkoi tuntua kivuliaalta ja hankalammalta.
– Ongelmat saivat minut pohtimaan ratsastamista kokonaisvaltaisemmin, ja liikkeideni epäsymmetrisyyden korjaaminen sai aikaan hyviä tuloksia, Hursti muistelee.
Balanssiin -hoitomuodon harjoitteet ovat tavallisesti hyvin yksinkertaisia. Naprapaatti Lind saattaa esimerkiksi kehottaa ratsastajaa tekemään niskan liikkuvuusharjoituksia samalla kun tämä ajaa autolla tallille. Harjoituksiin voi kuulua myös äänteleminen tietyllä tavalla, jotta keskikeho eli korsetti saa treeniä. Lind mainitsee, että ratsastajan kokema kipu on aina hälytysmerkki, jonka syy pitää aina ensin selvittää ja hoitaa pois. Vasta tämän jälkeen voidaan siirtyä lihasharjoitteisiin.
Hevosharrastajilla lihaskireyksiä löytyy tavallisimmin niska-hartiaseudulta, lonkan koukistajista, alaraajoista ja alaselästä.
– Tärkeintä on oikeastaan luoda asiakkaalle tietoisuus tämän omasta liikkumisesta, kiinnostus omaan itseen. Tietoisuuden myötä ratsastajan on helpompi huomata ja sitä kautta myös korjata hänelle tyypillisiä, normaalista poikkeavia liikeratoja, Lind tarkentaa.
Hursti lisää, että jos hevosen lihakset ovat aina jumissa samasta kohdasta säännöllisestä hieronnasta huolimatta, niin kannattaa pohtia, mistä kireydet pohjimmiltaan johtuvat.
– Hoidon yhteydessä hevoselle tehdään hieronta ja annetaan vastaavanlaisia jumppaharjoitteita kuin ratsastajallekin. Esimerkkinä hevosen harjoitteista voisi mainita vaikkapa porkkanalla houkutellen tehtävät jumppaliikkeet, Hursti kertoo.
Lind jatkaa, että sama pätee ihmiseenkin.
– Jos lihasten jumiutuminen jatkuu hieronnoista huolimatta, niin yleensä ongelman ydin löytyy jostain muualta, hän tietää.
Säännöllinen harjoittelu tärkeää
Lind ja Hursti tapaavat saman asiakkaan yleensä kolmesta viiteen kertaan. Hoitokertojen välillä on yleensä kolmen tai neljän viikon tauko, jotta ratsukko ehtii testata saamiaan harjoitteita ja testata niiden toimivuutta. Kun tuloksia alkaa tulla, motivaatiokin yleensä nousee. Lind kuitenkin muistuttaa, että saavutettuja tuloksia täytyy pitää yllä.
– Omatoiminen ja säännöllinen treenaaminen on tässäkin asiassa hyvin tärkeää, hän lisää.
Lind lisää vielä, että hoitomuoto ei ole hevosvalmennusta eivätkä naiset opeta ratsastusta. Heidän tehtävänsä on ainoastaan varmistaa, että ratsastus ja itse treenaaminen sujuisi mahdollisimman vaivattomasti.
