Kostianvirta 1713: Tapio ja Seppo Korppoo jäljittävät uutta tietoa taistelusta ja sen komentajasta

Kuka olit, Kustaa Armfelt?

Pikkupojasta asti kesäpälkäneläinen Tapio Korppoo jäljittää arkistoista tietoa Kostianvirran taistelusta

Kesäpälkäneläinen Tapio Korppoo näyttää innostuneena monistenippua, jossa teksti kulkee kolmena palstana ruotsiksi, englanniksi ja suomeksi.

Alkuperäisen tekstin kirjoitti noin 299 vuotta sitten Kustaa eli Carl Gustaf Armfelt, jonka käsissä olivat ruotsalaisten ratkaisut Kostianvirran taistelussa. Käännös on Tapio Korppoon ja hänen veljensä aikaansaannosta. Heitä on jo pitkään poltellut kiinnostus selvittää, mitä Pälkäneen suuren taistelun taustasta on vielä löytämättä.

– Innostus asiaan alkoi jo silloin, kun olimme pikkupoikia ja leikimme Kostianvirran rannalla taisteluhaudoissa. Oli jännittävää, kun tiesi, että sillä paikalla oli ollut oikeasti sota, Tapio Korppoo muistelee.

Kumpikaan veljeksistä ei ole ammatiltaan historioitsija. Tapio Korppoo on koulutukseltaan ekonomi ja työskentelee Nordea-pankissa asiantuntijajohtajana. Vanhempi veli Seppo on diplomi-insinööri ja yrittäjä, joka työskentelee paljon Venäjällä ja asuu osan ajastaan Pietarissa.

– Me emme voi kirjoittaa tieteellisesti pätevää historiaa, mutta etsimme tietolähteitä ja yhteistyökumppaneita ja toivomme, että voimme jakaa löytömme kaikkien pälkäneläisten kanssa, Tapio Korppoo sanoo.

Isoisän hedelmäpuutarhassa

Korppoon suvun yhteys Pälkäneeseen juontuu viime vuosisadan alkupuolelta. Veljesten isovanhemmat, opettajapariskunta Pauli ja Tilda Korppoo, toimivat Onkkaalan kansakoulun opettajina vuodesta 1913 alkaen lähes kolme vuosikymmentä.

Ajan tavan mukaan opettajien asunto oli koulun yhteydessä, mutta lisäksi tarvittiin puutarhaa täydentämään perheen ruokahuoltoa. Pauli ja Tilda Korppoon hedelmäpuutarha ja mehiläistarha sijaitsivat koulun lounaispuolella Mallasvettä kohti viettävällä rinteellä. Kalassa käyntiä varten heillä oli vene rannassa, mutta omaa taloa he eivät koskaan rakentaneet Pälkäneelle.

Sen sijaan heidän poikansa Seppo rakensi Ilmi-vaimonsa kanssa Mallasveden rantaan tuttuun kotomaisemaan 1950-luvulla huvilan, josta tuli hänen nelilapsisen perheensä rakas kesäkoti. Seppo Korppoo vanhempi teki elämäntyönsä Hopeakeskuksen johtajana Hämeenlinnassa, missä lapset kävivät koulunsa, mutta Pälkäne oli vapauden, satujen ja seikkailujen paikka.

– Vietimme kaikki kesät Pälkäneellä ja kuulimme kaikenlaisia paikkakunnan tarinoita. Isä tunsi opettajaperheen poikana hyvin Kostianvirran taistelun vaiheet, ja ajatus suuresta historiallisesta taistelusta kiehtoi pienten poikien mielikuvitusta, Tapio Korppoo kertoo.

Hän viihtyy Leena-vaimonsa kanssa Pälkäneellä niin hyvin, että pariskunta rakennutti noin kahdeksan vuotta sitten vapaa-ajan asunnon samalle paikalle, jossa isovanhemmat aikanaan hoitelivat puutarhaansa. Perhe viettää siellä niin paljon vapaa-aikaa kuin suinkin.

 

C. G. Armfeltin jäljillä

Carl Gustaf Armfelt. Akvarelli Pirjo Kukkonen 2012

Kaikilla on tiedossa, että Suomen armeijan komentajana oli vuonna 1713 jalkaväen kenraalimajuri Carl Gustaf Armfelt, joka siis johti joukkoja

myös Kostianvirran taistelussa.

Armfeltin nimi oli Korppoon veljeksillekin tuttu jo lapsuudessa, mutta kun he aikuisina alkoivat etsiskellä tietoa sotapäällikön toimista Kostianvirralla, tulos oli laihanpuoleinen.

He ovat todenneet, että ruotsalaisen historiantutkija H. E. Uddgrenin vuonna 1906 ilmestynyt teos Kriget i Finland 1713 on edelleen se teos, johon Kostianvirran taistelua käsittelevä historiankirjoitus paljolti perustuu.

– Pohdimme veljeni kanssa, miten suppeasti taistelusta oikeastaan kirjoitetaan. Joka kirjassa on samat asiat. Kaivoimme esiin ne alkuperäisdokumentit, joita Uddgren käytti, ja huomasimme, että hänellä oli aika ohuet venäläiset lähteet. Ja muutenkin – yli sataan vuoteen ei ole löydetty mitään uutta. Meitä alkoi häiritä ajatus, että tietoa on niin vähän, Tapio Korppoo kertoo.

Kirjoitettu historia on aina myös kirjoittamisajankohdan historiaa. Tapio Korppoo pohtii, onko Carl Gustaf Armfeltista monien muiden tavoin luotu heräämässä olevan kansallisvaltion kuvaan sopiva hahmo. Häntä kiinnostaa, kätkeekö vielä tutkimaton historia sellaisia puolia, joita ei ole haluttukaan tarkastella.

Ei siis auttanut muu kuin ryhtyä itse etsimään tietoa.

Päivä jälkeen taistelun

Tapio Korppoo kertoo, että ajatus tutkimusmatkasta Kostianvirran taistelun tietolähteille iti kymmenisen vuotta, ennen kuin siitä viime kesänä alkoi tulla totta. Mutta kun kerran alettiin, työhön saatiin heti vahva myötätuuli.

Hän onnistui löytämään Ruotsin valtionarkistosta muun muassa raportin, jonka C. G. Armfelt on kirjoittanut heti Kostianvirran taistelun jälkeen Tukholmaan esimiehelleen, kreivi, valtaneuvos R. J. von Fersenille.

Raporttia ei ole päivätty, mutta se on kirjoitettu taistelua seuraavana päivänä, ja se on yksityiskohtainen kuvaus taistelun vaiheista ajankohdan sotilasnäkökulmasta kirjoitettuna.

Korppoon veljekset käänsivät raportin englanniksi ja suomeksi, mutta ennen kuin he saattoivat sen tehdä, heidän täytyi saada avustaja translitteroimaan ruotsinkielinen 1700-luvun alun käsialalla kirjoitettu teksti selvemmäksi lukea.

– Alkuperäinen dokumentti on erittäin vaikealukuinen ja epäselvä monestakin syystä, ja halusimme tehdä niin tarkkaa työtä kuin suinkin. Nyt se on käännetty niin hyvin kuin Korppoon veljekset sen ymmärsivät, Tapio Korppoo sanoo vaatimattomasti.

Veljesten tiedonnälkä ei kuitenkaan tyydyty pelkällä Armfeltin raportilla, olihan sodassa kaksi osapuolta.

Tapio Korppoo lukee kaiken tiedon, mitä saa käsiinsä Kostianvirran taistelusta.

Entä joen vastarannalla?

Seppo Korppoon läheisten Pietarin yhteyksien kautta veljekset onnistuivat tavoittamaan nuoren venäläisen väitöskirjatutkijan, joka etsii tietoja toisen osapuolen komentajasta, yliamiraali Fjodor Apraksinista ja hänen joukoistaan.

Tiedetään, että venäläisarmeija Suomessa oli vahva ja tehokas, aikansa parhaita armeijoita. Sotataktiikka oli pettämätön ja miesylivoima murskaava. Mutta mitä kaikkea muuta mietittiin Kostianvirran etelärannalla taistelun päivinä?

– Venäläinen näkökulma on kiinnostava, koska Venäjällä Suomessa saavutetut voitot olivat erittäin merkittäviä. Ruotsin lyöminen Suomessa varmisti sen, että uusi pääkaupunki Pietari oli turvassa ja sai rauhassa alkaa kasvaa, Tapio Korppoo huomauttaa.

Kaikki tieto, mitä saadaan kokoon, on tarkoitus koota yhteen – mihin muotoon, se on vielä pohdittavana.

– Mutta emme me tätä missään nimessä vain itseämme varten tee. Tarkoitus on, että kaikki kiinnostuneet saisivat nämä tiedot käyttöönsä niin pian, kuin ne ovat julkaisuvalmiita, Tapio Korppoo vakuuttaa.

 

 

Carl Gustaf Armfelt

  •  Syntyi 9.11.1666 Inkerissä
  • Kuoli  24.10.1736 Isnäsin kartanossa Pernajassa
  • Puoliso Lovisa Aminoff (vuodesta 1700)
  • Palveli Ruotsin armeijassa 1683–1685 ja 1697–1719 sekä Ranskan armeijassa 1685–1697.
  •  Nimitettiin Suomen armeijan ratsuväen kenraaliadjutantiksi 1701 ja johti siitä alkaen joukkoja Suomessa vuoteen 1714 asti. Sinä aikana hän sai kuusi ylennystä.
  •  Nimitettiin Suomen armeijan komentajaksi elokuussa 1713 Georg Lybeckerin jälkeen.
  •  Johti Helsingin ja Kostianvirran taisteluita vuonna 1713 sekä Napuen taistelua 1714.
  • Komentajana 1717–1719 Trondheimin sotaretkellä, jonka vetäytymisvaiheessa suuri osa armeijasta kuoli lumimyrskyssä Norjan tuntureilla.
  •  Nimitettiin Viipurin läänin maaherraksi 1719, mutta ei ottanut virkaa vastaan.
  •  Korotettiin vapaaherraksi 1731.
  • Vuonna 1735 ylennettiin jalkaväenkenraaliksi ja Suomen armeijan ylipäälliköksi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?