Kangasala haluaa erottua maalaiskunnista ja kaupunkilähiöistä. Kunta rakentaa mieluummin uutta kuin korjailee vanhaa ja ränsistyvää. Ja kun julkisia tiloja tehdään, niistä ei tule tusinamallisia halpisrakennuksia.
Pitkäjärven koulu ja uusi lukio edustavat lähes ylellisyyttä. Useimmat käyttäjät, joille niistä järjestyy vuoroja, voivat olla ylpeitä puitteista. Harvassa kunnassa pääsee harrastamaan vastaavissa tiloissa.
Kaikki käyttäjät eivät kuitenkaan ole yksinomaan tyytyväisiä uusiin tiloihin. Ne ovat ”liian hienot”.
Ennen kaikkea liikuntaryhmät ovat ajautuneet törmäyskurssille kunnan kanssa. Lapsia ja nuoria liikutettaessa sattuu ja tapahtuu. Jos tärkeintä on pitää talot uutuuttaan hohtavina, silloin niitä ei voi käyttää ollenkaan.
On ymmärrettävää, että kunnantaloa hienommat koulut pyritään pitämään mahdollisimman hyvässä kunnossa. Mutta silloin ne eivät tahdo toimia lasten ja nuorten harrastuskäytössä.
Hulppeilla julkisilla tiloilla naapureistaan erottuvan Kangasalan kruunuksi ollaan rakentamassa kulttuuritaloa. Hanke on herättänyt valtavasti keskustelua, koska prosessi jolla se juntattiin keskustaan, liikkuu monien mielestä demokratian harmaalla vyöhykkeellä.
Eniten paheksutaan kuitenkin sitä, jos kuntaan tehdään korkeakulttuurin palatsi, joka ei palvele tavallisia harrastajia. Tavallisen kuntalaisen on vaikea niellä sellaista, koska Kangasala joutuu muiden kuntien tapaan tinkimään paljon perustavammistakin palveluista.
Pälkäne ja Kangasala eivät voi ylpeillä kulttuurimyönteisyydellään. Molemmat käyttävät asukasta kohti niin vähän rahaa, että pääsivät mukaan Paku-hankkeeseen. Nyt Kangasalla pelätään, että kulttuuritalo nielee vähätkin rahat, eikä toimintaan jää varoja.
