Piparintuoksuisia muistoja

Kun vaarini tänä kesänä nukahti ikuiseen uneen, lohdutti ystäväni minua näin: ”Ole onnellinen, että sinulla sentään oli vaari, minulla ei ole koskaan ollut.”

Nyökkäsin hieman vastaukseksi, vaikka todellisuudessa olin täysin toista mieltä. Jos minulla ei olisi ollut vaaria, ei minun tarvitsisi itkeä ja surra.

Eniten kuitenkin säälin mummoa; mummo menetti elämänsä rakkauden, kun vaari avasi siipensä. Mummo on kuitenkin vahva nainen, jolla on aina pilkettä silmäkulmassa.

 

Suomen sivistyssanakirja määrittele menetyksen näin: ”tappio, vahinko, hukka, häviö”.

Menetykset ovat kaikille ihmisille normaaleja elämän kokemuksia – niin surulliselta kuin se kuulostaakin. Menetykset ovat erilaisia: voi menettää rakkaan ihmisen, rakkaan lemmikin, terveyden, työn tai tavaran, jopa haaveen.

Rakkaan ihmisen menetys on minusta kaikkein vaikeinta, totta kai. On riski rakastaa toista ihmistä, mutta minkäs teet?

Menetyksen voi aiheuttaa kuolema tai eriävät tiet. Riskejä pitää vain ottaa ja hetkiin tarttua, jotta saisi iloisia muistoja, joita haalia hymyssä suin. Näitä muistoja pitäisi kerätä PALJON!

Minulle rakkaimpia ja tärkeimpiä muistoja vaarista ovat ne, joissa leivomme pipareita joulun alla. Niissä on ihana piparintuoksu.

 

”Mikä sinulle on elämässä arvokasta?” luki kysymyksenä terveystiedon tunnilla jaetussa paperissa. Mietin ja hetken päästä kirjoitin paperiin lainkaan ajattelematta: ”Eivät ainakaan kokemukset.”

Olisi pitänyt kertoa lisää, jotain tällaista: ”Eivät ainakaan kokemukset, jotka saattavat suruun ja hukkateille.” Vastaukseni jäi kuitenkin lyhyeksi.

Sisareni kertoi nähneensä unta, jossa hänen kaverinsa kysyi häneltä tekstiviestillä: ”Mikä tekee vahvemmaksi?” Sisareni aikoi vastata tekstiviestiin, mutta herätyskello herätti hänet kesken kaiken.

Hän kuitenkin muisti yhä vastauksen: ”Kokemukset.”

Ehkä sisareni sai uneensa piiloviestin – vaikka vaarilta, joka nyt tallustaa pilven päällä. Vastaus kuitenkin antaa voimaa: jos selviän tästä päivästä, selviän huomisestakin!

 

”Jokaiseen paikkaan, johon aurinko paistaa, lankeaa aina varjo”, viisas sanonta opastaa, eikä ole väärässä.

Varjo voi olla pieni tai iso; se riippuu ajankohdasta. Varjo on se pieni paha enne, kuolema, joka piilottelee nurkan takana koko ihmisiän. Onneksi meillä kuitenkin on hehkulamput ja kynttilät.

Toivoisin että jokainen nauttisi joulunajan odotuksesta ja loisi paljon ihania ja piparintuoksuisia muistoja!

Katariina Eerola

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?