Tasavuosia: Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys muisti juhlakokouksessa perustajajäseniään

Kymmenen vuotta kivi sydämellä

Puheenjohtaja Asko Valkama jakoi viirejä ja muita muistamisia Vanhankirkon suojeluyhdistyksen perustajajäsenille. Kuvassa Mari Laesterä, Paul Tiililä, Rauni Tiiliä ja Rainer Zeitlin.

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys juhli hillitysti kymmenvuotispäiväänsä marraskuun ylimääräisessä kokouksessaan.

Yhdistys on vastikään uudistanut sääntöjään, ja jatkossa kokouksia pidetään vain yksi vuodessa, ennen huhtikuun loppua. Säännöt eivät kuitenkaan ehtineet saada ajoissa Patentti- ja rekisterihallituksen vahvistusta, joten syyskokous tuli vielä pitää vanhojen sääntöjen mukaisesti.

Hidastelusta koitui iloakin, koska samalla voitiin viettää pienimuotoista kymmenvuotisjuhlaa. Perustajajäseniä muistettiin yhdistyksen pöytäviireillä, ja sihteeri Rauni Tiililä kertasi yhdistyksen ensimmäisen kymmenvuotiskauden tapahtumia.

Juhlinta oli tarkoituksellisen pientä, sillä yhdistyksessä halutaan nyt keskittyä tulevaisuuteen. Asehuoneen keskeneräinen kattamisprojekti suorastaan piiskaa yhdistysaktiiveja eteenpäin, eikä niissä suunnitelmissa ollakaan vaatimattomia. Tulevaksi vuodeksi anotaan Museovirastolta peräti 50 000 euron apurahaa asehuoneen saamiseksi siihen kuntoon, että katon rakentaminen on mahdollista.

– Joskus pitää olla melkein hullunrohkea, talousarviota esitellyt Rauni Tiililä kuittasi yrityksen.

 

Sihteeri Rauni Tiililä oli koonnut yhdistyksen historiikin ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta.

Monta kannattelijaa

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys perustettiin 15.10.2002 Pälkäneen seurakuntatalossa. Sen perusti arvovaltainen joukko Pyhän Mikaelin kirkon raunioiden tilasta huolestuneita kansalaisia, ja heistä tuli myös yhdistyksen pitkäaikaisia ja työteliäitä tukijoita.

Heidän joukossaan olivat muun muassa yhdistyksen hallituksen ensimmäinen puheenjohtaja, professori Kai Krohn, Pälkäneen nykyistä edellinen kirkkoherra Jaakko Uronen sekä Eridomic oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, nykyisin eläkkeelle siirtynyt Risto Lindholm.

Perustajajoukosta jo edesmennyttä Merja Markkulaa muistettiin erityisellä lämmöllä. Yhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkama totesi, että Markkulan arvokas työ kirkon hyväksi säilyttää hänen muistonsa, vaikka häntä ei voida enää huomionosoituksin muistaa.

Kymmenen vuoden aikana kirkon monia kunnostushankkeita ovat kannatelleet monet muutkin vapaaehtoiset uurastajat, kuten arkkitehdit Mika Raatikainen ja Carita Lindholm-Raatikainen, Keltaisen Talon emäntä Heli Rapatti sekä pälkäneläinen graafikko Mari Laesterä, jonka ansiosta yhdistyksessä kuljetaan juuri kivi sydämellä, sillä on antanut yhdistykselle sen ulkoisen ilmeen, logon ja omia tuotteita.

Asko Valkama on yhdistyksen kolmas puheenjohtaja. Kai Krohnin luovuttua puheenjohtajan tehtävästä kesken kauden vuonna 2005 Rauni Tiililä nousi varapuheenjohtajan paikalta hänen tilalleen ja jatkoi sen jälkeen kaksivuotiskauden 2007–2008 valittuna puheenjohtajana. Häntä seurasi Heikki Reskola vuoden 2011 loppuun asti.

Palkallinen työntekijä, konservaattori Virve Suominen on pitkin matkaa ollut yhdistykselle paljon enemmän kuin kullan arvoinen, kuten juhlassa monella suulla todettiin. Kirkon muurien, ikkuna-aukkojen ja muiden rakenteiden korjaukset ovat suurelta osin hänen työtään.

 

Uurastamisen lyhyt historia

Pyhän Mikaelin kirkon raunioiden hyväksi tehtiin paljon työtä jo vuosikymmeniä ennen yhdistyksen perustamista. Siitä huolimatta kirkko asetettiin käyttökieltoon vuonna 1999 sortumavaaran vuoksi. Paikkakunnalla oltiin hyvin huolestuneita kirkon tilasta ja koko kirkon kattamisesta keskusteltiin laajasti.

Heti perustamisensa jälkeen vuonna 2003 yhdistys sai Kordelinin säätiöltä suuren apurahan, jolla päästiin tekemään käyttökiellon purkamiseen tarvittavat perustusten ja muurien korjaukset.

Niiden yhteydessä kirjoitettiin Pälkäneen historiaan uusi luku, kun perustusten vahvistustöiden yhteydessä Vanhankirkon alueelta löytyi rautakautinen kalmisto. Vuonna 2004 asehuoneen pääty oikaistiin Museoviraston johdolla.

Häijään pajan valmistamat ketjuaidat ja portit valmistuivat vuonna 2005. Sakastin uusi katto rakennettiin 2007 ja ovi siihen saatiin viime kesänä. Muurien ja ikkuna-aukkojen korjauksia on tehty pitkin matkaa konservaattori Virve Suomisen toimesta.

Vuonna 2010 yhdistys vuokrasi kirkon seurakunnalta 10 vuodeksi, ja tänä vuonna yhdistys allekirjoitti Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa ”Adoptoi muistomerkki” -hankkeen mukaisen adoptiosopimuksen.

Ohjelmatyöryhmän, Mari Laesterän, Riitta Tiitolan ja Heli Rapatin työn tulokset näkyvät komeina summina yhdistyksen tilinpäätöksessä, mutta ne myös tekevät kirkkoa ja sen hoito-ohjelmaa myönteisellä tavalla tunnetuksi.

Erityisesti Kesällä kello 23 -kesäyön konsertit ovat täyttäneet kirkon kerran toisensa jälkeen. Muita pienempiä tapahtumia ja yhdistyksen omia työtalkoita on järjestetty tasaisin välein.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?