Kun kirjailija Reidar Palmgrenin 18-vuotias poika oli lukenut isänsä neljännen romaanin Sudenmarja, lähetti hän isälleen viestin: ”Tämän kirjan kirjoittajan täytyy olla henkisesti sairas.”
Kangasalan Kirjakahvilan vieraana poikennut Palmgren epäilee pojan väitteen liittyvän kirjan tapaan käsitellä ihmisen eläimellisyyttä ja seksuaalisuutta sekä luontosuhdetta.
– Seksuaalisuus on eläimellisintä ihmisessä. Se on se alue, jossa nykyihmisen vaistot astuvat hetkeksi älyn käytön ohitse, Palmgren toteaa.
Kirjan työnimenä oli pitkään Ihmissusi. Jo nimi viittaa kirjan mystisiin aineksiin, vaikkakaan Palmgrenin mukaan kirjassa ei ole mitään yliluonnollista, minkä vuoksi sen voisi liittää kauhu- tai fantasiakirjallisuuden genreen.
– Olisin antanut teoksen nimeksi Sudenmorsian, jos Aino Kallas ei olisi sitä nimeä aikoinaan jo käyttänyt.
Heikkolahjainen vai outolintu?
Romaanin päähenkilö on 34-vuotias introvertti puisto-osaston työntekijä Tuula, joka rakastaa enemmän jokea, puita ja lintuja kuin ihmisiä. Ja siinä kun muut puistotyöntekijät niittävät, leikkaavat ja muotoilevat puistosektoreitaan, antaa Tuula kaiken kasvaa villinä ja vapaana.
– Sen sijaan että Tuula tekisi puistosta ihmiselle ”mukavamman” ja helpomman paikan olla, antaa hän kasvien rehottaa niin että polut menevät piiloon ihmisten kulkea, Palmgren kuvailee ja lisää, että Tuula hoitaa kasveja kuin omia lapsiaan.
Ihmisille puhumisen Tuula on lopettanut äitinsä kuoleman jälkeen. Sen sijaan muurahaisille ja ketunpojille hänellä on paljon asiaa.
– Toiset lukijat tulkitsevat Tuulan heikkolahjaiseksi, jopa kehitysvammaiseksi, toiset puolestaan ajattelevat hänen olevan persoonallinen, vähän sellainen outolintu.
Tuhoamista vai tasa-arvoa?
Tuulan luonteen kautta Palmgren sitoo kirjan teeman ei vain ihmisen luontosuhteeseen ja seksuaalisuuteen vaan myös syrjäytyneisyyteen ja ihmisluontoon ylipäänsä.
– Jos Tuulalla ei olisi tätä työtä, hän syrjäytyisi heti. Häntä kiusataan töissä, mutta luonto antaa hänelle enemmän kuin mikään tölväisy voi häntä satuttaa.
Palmgrenin mukaan jokaiselle ihmiselle tulisi löytyä paikka yhteiskunnasta riippumatta siitä, onko hän muita tehottomampi tai vähemmän terävämpi. Syrjäytymisen ehkäisemisen lisäksi Palmgren puhuu paljon luonnon kunnioittamisesta ja suojelemisesta.
– Olen aina ollut vähän sellainen puunhalaaja. Minun mielestäni tärkein kysymys jonka ihminen voi itseltään kysyä suhteessa luontoon on se, katsommeko me luontoa isännän ja tuhoajan näkökulmasta vai suhtaudummeko me luontoon nöyryydellä ja tasa-arvolla.
Luonne ennen sukupuolta
Sudenmarja on Palmgrenin ensimmäinen romaani, jossa päähenkilö on nainen. Kirjailijan mukaan naisen nahkoihin oli helppo astua, sillä Palmgrenlähestyy ihmisiä ensisijaisesti heidän luonteensa ja temperamentin kautta, ei sukupuolen.
– Meissä jokaisessa on sekä naisisia että miehisiä piirteitä. Minusta on vain mielenkiintoista, jos naisessa korostuu jokin niin kutsuttu miehinen piirre tai toisin päin.
Seksuaalisuus on ominaisuus, joka Tuulassa korostuu. Vaikka hän on muuten sisäänpäin kääntynyt, on hänen seksuaalisuutensa hyvin avointa. Hänellä on suhde naimisissa olevaan eläkkeelle jäävään kaupunginpuutarhuri Holopaiseen, joka luottaa Tuulaan siinä määrin, että antaa tälle tehtävä, josta kukaan muu ei tiedä.
– Tästä suhteesta kirjan juoni myös roimahtaa täyteen liekkiinsä. Holopainen esittelee Tuulalle kuvankauniin lahdelman, johon kevään tulleen kaikki hukkumalla kuolleet ajautuvat. Paikasta tietävät vain pari poliisia ja yksi puistotyöntekijä kerrallaan. Nyt Tuula saa olla se henkilö, joka ottaa vastuun tästä salaisesta tehtävästä.
