– Aina kun miehet ovat tarvinneet kahvitusta, niin aina olemme menneet, Sahalahden sotaveteraaniyhdistyksen naisjaoston hallituksessa sen perustamisesta lähtien toiminut Raili Nurminen kiteyttää.
Eilen oli naistenkin vuoro istua valmiiseen pöytään, kun he yhdessä veteraaniyhdistyksen väen kanssa nauttivat jouluateriasta seurakuntatalolla. Mukaan oli kutsuttu naisjaoston nykyinen hallitus ja sen elossa olevat perustajajäsenet.
Yhteinen tilaisuus oli tänä vuonna tavallista juhlavampi. Veteraaniyhdistys antoi tunnustusta naisjaostolle, joka on ahertanut miesten rinnalla jo neljännesvuosisadan ajan.
– Kaikki työ tehdään veteraanien hyväksi, heidän ponnistelujaan kunnioittaen, Eira Laurila huomauttaa.
Kahvitusta ja retkeilyä
Leipuritaitoinen työihminen on osuva sanapari kuvaamaan naisjaoston toimijaa. Kun pyyntö tulee kahvituksen järjestämiseen, hämäläinen emäntä tarttuu toimeen, vatkaa, paistaa ja koristelee.
– Itse tehty on jotenkin paremman makuista kuin valmiina ostettu. Viime vuosina on tosin hyödynnetty kaupan raakapakasteita suolaisten palojen laittamisessa, naiset kertovat.
– Halvemmaksikin kotona leipominen tulee, jaoston raha-asioita koko sen toiminta-ajan hoitanut Raili Nurminen lisää.
Jaoston puheenjohtaja Leena Heikkilä laskee, että hiljan heillä oli vuoden aikana hoidettavana neljän ison tapahtuman kahvitukset. Oli itsenäisyysjuhla, veteraanien 50-vuotisjuhla, naisjaoston kesätapahtuma ja yhteinen pikkujoulu.
Virkistystäkin jaoston jäsenyys tarjoaa yhteisen ahertamisen rinnalla. Päivän mittaisille retkille osallistutaan veteraaniyhdistyksen väen kanssa.
– Jäsenmaksuista kertyy nykyään sen verran pieni summa, ettei niillä ole enää mahdollista järjestää omia retkiä, rahastonhoitaja tietää.
Jaoston kassavaranto riittää sen sijaan nykyisin hierontoihin ja jalkahoitoihin, joista jäsenet pääsevät vuorollaan osallisiksi. Myös syntymäpäiväsankareille ja surukoteihin viedään kukkakimppuja. Joka toinen vuosi veteraanipiiri rahoittaa kahden jäsenen hemmotteluviikon Päivölässä.
Antoisaa auttamista
Jaoston hallituksen naiset tekevät arvokasta työtä, antavat omaa aikaansa, lähtevät liikkeelle kutsun kuultuaan, vaikka osa heistä on iältään jo kahdeksankymmenen paremmalla puolella. Kaikesta vaivannäöstä huolimatta naiset vakuuttavat jäävänsä töissään saamapuolelle.
– Ei ole kertaakaan tullut mieleen, etten lähtisi. Saan tästä itselleni, tykkään palvella ihmisiä, Raili Nurminen vakuuttaa.
– Jälkeenpäin tulee hyvä mieli, vaikka järjestelyistä vastaaminen tuntuu välillä raskaalta, varsinkin, jos paikalle täytyy viedä kaikki mukana, Leena Heikkilä tunnustaa ja antaa esimerkiksi Iso-Mattilassa pidettävät tilaisuudet.
– Välillä herään keskellä yötäkin miettimään, olenko nyt muistanut kaiken, mutta muuten on tosi ihanaa tehdä. Ja on niin hieno asia, kun me leipurit saamme apua. Ritva Hoivala lainaat astiat ilmaiseksi, Meeri Salonen tuo juhliin kukat ja kynttilät, Irma Haapamäki käyttää tiskikonetta, tarjoilijoitakin riittää, hän lisää.
Saarioinen lahjoittaa joka vuosi pikkujoulujuhlaan puurot ja sopat perille tuotuna.
– Jo Avonius antoi suullisen testamentin, että näin on tehtävä niin kauan, kun veteraaneja vielä on, Ilta-Lahja Sovijärvi huomauttaa.
Kerttu Salmisen osaksi on muotoutunut arpajaisvoittojen hankinta.
– Minusta ei paljon muuhun hommaan ole. Kerjäläiseksi itseäni sanonkin.
Avoin tulevaisuus
Kangasalla naisjaosto on lopettanut toimintansa jo vuosia sitten, Luopioisten sisaret tekevät pian saman ratkaisun. Sahalahdella tulevaisuus on vielä avoin.
– Meillä on innokkaita vetäjiä, Eira Laurila tietää.
– Viime talvena ei enää ollut pilkkikisoja. Ne lopetettiin, kun veteraanit eivät enää jaksaneet lähteä mukaan, Seija Hietanen kuvaa vääjäämätöntä kehitystä.
– Veteraanit vähenevät ja heidän keski-ikänsä nousee jatkuvasti, puheenjohtaja mainitsee.
– Ei ehkä toista 25 vuotta jatketa, Raili Nurminen lisää.