– Sen verran voin ohjeistaa, että kaikki höyhenet on piilotettu eri huonetiloihin, Jarno Kokkonen vinkkaa Sahalahden kirjastossa pyöriville hakijoille.
Satusetä-Kokkonen ei jakele neuvoja polvenkorkuisille, vaan täyteen aikuisuuteen ehtineille ihmisille, jotka haravoivat katseellaan hyllyjä, niiden päällisiä ja alustoja. Viimeiset aarteet ovat vaikeimpia löytää. Niitä ennen on haettu vuorollaan muiden muassa kävelykeppi, silmälasit ja huopa.
– Täällä se on, Kaarina Hovi hihkaisee löydettyään kesähatun.
Nauttii se aikuinenkin etsimisen onnistumisesta. Silmät säihkyvät, suupielet nousevat ylöspäin. Aarteen löytäjä saa vielä ottaa vastaan muiden hakijoiden kätten taputukset.
Huumori puree
Aikuisten satutunti etenee samalla tavalla kuin lasten satutunti. Sen puolivälissä istumisen katkaisee toimintatuokio, jotta kuulijat jaksavat taas kuunnella ja pysyä paikoillaan. Tekstitkin ovat oikeasti lasten satuja.
Ennen aarteiden etsintää Jarno Kokkonen on ehtinyt lukea ainakin tarinan Parkupöllöstä ja tarinan Pikkumyyrästä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkareen suoraan sen päähän.
– Se on minun suosikkini, Kokkonen sanoo jälkimmäisestä.
– Hauska ja hyvin kerrottu, Leena Heikkilä kehuu.
Jarno Kokkonen onkin esimerkillinen satusetä, lukee eläytyen ja näyttää samalla kuulijoille kirjan kuvat. Lasten satujen huumori kolahtaa, naurattaa ja ruokkii aikuistenkin mielikuvitusta.
Kiertue kirjastoissa
Lastentarhanopettajaksi opiskeleva Jarno Kokkonen on vetänyt lasten satutunteja Metsossa parin vuoden ajan. Idea aikuisten satutunneista kehittyi alkujaan omaksi ja kavereiden iloksi.
Aikuisten satutuntikiertue Kangasalan kirjastoissa päättyi Sahalahden kirjastoon viime maanantaina. Osallistujien mielestä iltahetki oli antoisa ja mieltä virkistävä.
– Meissä jokaisessa elää pieni, satuja kaipaava lapsi, Olavi Hovi kuvasi tuntemuksiaan.
– Tosi hauskaa, Leena Heikkilä iloitsi.
