Kontulan joulumyyjäisissä tiivis tunnelma

Marianne Neriniityn ostosaalis ensimmäisen kierroksen jälkeen.

Kontulan joulumyyjäisten suosiosta kertoo paljon jo se, että parkkipaikka oli täynnä autoja reippaasti ennen tapahtuman virallista alkamisaikaa. Tungos tuntui myös myyntipöytien ääressä, jossa joulunalusajan tyypilliset tuotteet, leivonnaiset, lämmittävät käsityöt ja koristeet, päätyivät ostajien käsiin.

– Valmistelukiireet helpottuvat ainakin muutaman kakun verran, Marianne Neriniitty tuumasi käsissään komeat kuivakakut.

– Vien nämä autolle ja tulen takaisin tekemään uuden kierroksen, hän kuvasi taktiikkaansa.

Kontulan ostoskatu muodostui seinän vierustoille ja keskilattialle muodostetun kahden myyntipöytäringin väliin. Kun näyttämötilakin hyödynnettiin, paikkoja riitti 28 myyjälle.

– Aulassa olisi vielä ollut tilaa kahdelle, mutta sille ei tullut käyttöä, pöytävaraukset hoitanut Satu Hampaala kertoi.

 

Maarit Huuhtanen ja hauskat pullokoristeet. Vierellä äiti Marja-Liisa Rapatti ja tytär Heidi Huuhtanen.

Halpa pöytämaksu

Kontulan myyjäiset kokoaa toimivalla tavalla yhdistyksiä ja yksityisiä saman katon alle yhteiseen tapahtumaan. Valtaosa myyjistä oli nytkin paikallisia, mutta mukana oli myös Kukkian Kädentaitajia usean pöydällisen verran.

Maarit Huuhtanen tarjosi pukinkonttiin ostettavaksi itse näpräämiään helmikoruja.

– Ideoita tulee päästä sitä mukaa kun teen. Noista pullokoristeista koko homma lähti liikkeelle, mainitsi Huuhtanen, jonka pöytään mahtui myös sukulaisten tekemiä neuleita ja muiden muassa kynttilänjalkoja.

Sariolan koulun kuudesluokkalaisten pitkä pöytä suorastaa pursusi tavaraa sytykeruusuista piparkakkutaloihin, joita Evita Viitanen oli taiteillut äitinsä kanssa. Koululaiset lähtivät myyjäisiin paineet niskassaan, sillä leirikoulurahoista puuttui vielä iso osa.

– Alkaa olla jo kiire. Kutoset menevät Virroille jo maaliskuussa, Tiina Uskalinmäki huokaili äidin osassaan.

Pöytämaksu ei kuudella eurollaan isommin koululaisten päivän tuottoa nakertanut. Sen halpuutta kiitteli myös taidokkaita nahkatöitään myynyt Riitta Lisitsin.

– Ja saa olla vielä sisällä, hän mainitsi.

 

Helena Toukola (vasemmalla), Tuula Tuominen ja Helka Mikkola hoitivat Tursolan kudontapiiriläisten arpajaispöytää.
Kahviossa myytiin muiden muassa näitä karamelliomenia. Tiskin takana Eeva Hänninen (vasemmalla), Noora Hampaala, Miira Saarinen ja Mimmu Hartiala-Sloan.

Omenia kinuskihunnulla

Kahvion puolella nautittiin torttukahveista ja riisipuurosta. Hieman erikoisemmat herkut sinne oli valmistanut Mimmu Hartiala-Sloan.

– Omena, nimenomaan kypsentämätön omena, upotetaan kinuskikastikkeeseen. Koristeena voi käyttää srösseleitä, pähkinärouhetta- tai suklaamursketta, hän kertasi näiden karamelliomenien valmistusohjeen.

Tämä alun perin amerikkalainen herkku, candy apple, syödään pitämällä kiinni omenan sisään työnnetystä vahvasta tikusta.

Maria Haavisto luotti perinteisten leivonnaisten, pullien ja hiivaleipien vetovoimaan. Runsaan pöydällisen valmistamiseen nuori leipuri laski käyttäneensä 12 tuntia, ei yhteen pötköön, vaan kahtena eri päivänä. Leivät olivat myyjäisissä vielä uunilämpimiä.

– Muutamassa minuutissa meni monta pussillista dallaspullia, apurina toiminut Jaakko Lagus iloitsi hyvästä alusta.