Triathlonisti Jarmo Hast ui maailmanennätyksen Kangasalan uimahalli Kuohussa

Ainut maailmassa

Olkapäät ja iho olivat kovilla maratonuinnissa.

Triathlonisti ja entinen kilpauimari Jarmo Hast ui keskiviikkona Kangasalan uimahallissa maratonin alle 12 tunnissa. Hast on maailmassa ainoa, joka on uinut 25 metrin uima-altaassa maratonin eli 42 195 metriä alle mainitun ajan.

Tempauksellaan Hast keräsi varoja treenaamiseensa. Tavoitteena siintää ensi kesän Havaijin Ironman-triathlon. Siellä Hastin tavoite on kova, sillä mies aikoo sijoittua kolmen parhaan joukkoon.

Kangasalla Hastin ei tarvinnut uida yksinään, sillä uintitapahtuman puuhamiehenä ja idean isänä toiminut Simo Hillo oli saanut ison joukon tukijoita seuraamaan ja tukemaan ennätysyritystä. Mukana oli myös MTV3:n Ennätystehdas-ohjelma.

 

Onneksi olkoon Jarmo Hast, miltä tuntui, kun nousit altaasta?

Pitkä urakka on alkamassa.

– Rehellisesti sanottuna olo oli kuin olisi jyrän alle jäänyt. Ennätystä seuraava yö meni kieriskellessä, nenä ja iho kiristelevät yhä kuivuutta, olkapäät ja kädet särkevät.

 

Mikä veti sinut yrittämää tällaista ja koska idea siitä syntyi.

– Idea on Simo Hillon käsialaa, suuri puskuri oli rahankeruu. Minulle esitettiin tällaista mahdollisuutta kerätä varoja ensi vuoden Havaijin projektia varten. Ajattelin, että tähän olisi hyvä tilaisuus ennen kauden alkua. Parempi ajankohta on kuin esimerkiksi juuri ennen Havaijin kilpailua.
Pelkäsitkö epäonnistumista? Toiko yleisö ja esimerkiksi Ennätystehdas -ohjelma painetta vai motivaatiota?

Ennätystehdas -ohjelman kamerat seurasivat historiallista uintia.

– En pelännyt yleisöä, en ajatellut yleisön tuomaa painetta sen suuremmin. Kannustuksella oli pikemminkin positiivinen vaikutus.
Miten valmistauduit uintiin?

– Kinesiateippausta harjoiteltiin etukäteen, fyysinen valmistautuminen oli lähinnä palauttelua edellisestä koitoksesta, eli marraskuun puolenvälin triathlonkisasta. Henkinen valmistautuminen sisälsi lähinnä perheen kanssa yhdessäoloa ja kotiaskareita, eli kaikkea mikä piti ajatukset pois suorituspaineista.

 

Millaisia mietteitä uidessa nousi mieleen?

Jarmo Hast mies ui maratonin alle 12 tunnissa 12.12.2012.

– Kyllä sitä uidessa lähinnä mietti, että paljonko oli matkaa seuraavaan taukoon… Väsyminen oli varsin tasaista, totaalista loppuun palamisen tunnetta ei tullut koko matkan aikana. Helppoa uinti oli ensimmäiset kymmenen kilometriä ja viimeiset 200 metriä, vaikea kohta oli hypätä uudelleen altaaseen tauon jälkeen kun 30 kilsaa oli uitu.

 

Veikkasit uintiajaksi 11 tuntia, aika oli 11.43.33. Miksi aika venyi?

– Puhtaasti siitä, että pidin enemmän taukoja kuin olin suunnitellut.
Miten 1400 volttikäännöstä vaikuttivat tulokseen?

– Ajattelin aluksi, ettei niitä voi pelkästään tehdä, että pitäisi tehdä myös rintauintikäännöksiä. Pystyin kuitenkin tekemään pääsääntöisesti pelkkiä volttikäännöksiä.

 

Jarmo Hast valmistautui uintiurakkaan kinesiateippauksilla.

Millainen Hawaijin Ironman kisa tulee olemaan?

– Haastavaa olosuhteiltaan, sillä siellä on todella kuumaa, kosteaa ja tuulista. Kolmen parhaan joukkoon kuitenkin tähtään. Uinti pitää mennä 50 minuuttiin, pyöräily neljään ja puoleen tuntiin ja juoksu alle kahteen tuntiin ja 50 minuuttiin.

 

Lähes 12-tuntinen uintiurakka ei ollut yksinäinen, sillä altaan reunalla riitti kannustusjoukkoja.

 

 

Jarmo Hastin blogissa sanottua:

Maratonuinnin jälkimainingeissa

Hyppy tuntemattomaan – nyt sekin on tullut testattua! Uinnin alussa ei ollut minkäänlaista tietoa pystynkö marathonin uimaan, ja jos pystyn, niin miltä se tuntuu. Nyt tiedän: se on raastava, kivulias kokemus. Mutta myös palkitseva. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin sisulla!

Ensimmäiset 10 kilometriä sujuivat ongelmitta, ainoastaan uimalasit tuottivat päänvaivaa: hallin valaistuksen vuoksi värilliset lasit häikäisivät ja myös lasit puristivat silmiä aiheuttaen huonovointisuutta. Isommat, kirkkaat Aquasphere-lasit osoittautuivat parhaaksi ja mahdollistivat miellyttävämmän uintikokemuksen.

10 kilometrin jälkeen alkoi olkapäissä tuntua kipua. Kipu oli kuitenkin tasaista ja suht siedettävää. Ekan pizzatauon jälkeen (18 kilometriä) olo tuntui hetken aikaa normaalimmalta, kunnes kipu taas palasi 25 kilometrin kohdalla eikä se enää kaikonnut edes taukojen tai selkäuinnin avulla.

Loppu uitiinkin ihan suomalaisella sisulla. Jaksamiseen auttoi paljon energiahuolto eli Fastin tuotteet (etenkin Infra aminohappojuoma) – ja asiantuntija Tom Söderdahl. Tuotteet auttoivat myös lämmönsäätelyyn. Lisäksi taukojen aikana pienet saunasessiot tekivät kutaa.

Valmentajani Risto Niemelän energinen läsnäolo ja tsemppaus sekä vaimoni Tuijan kannustus antoivat extralatausta uinnin loppukilometreillä. Suuri kiitos myös muille Family ja Support tukihenkilöille, jotka jaksoivat uskoa suorituksen onnistumiseen. Uskomatonta kuinka ihmisiltä saa pyyteetöntä apua sitä tarvittaessa. Ilman auttavia käsiä ei tämä suoritus olisi ollut mahdollinen.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?