Aloitin kolme vuotta sitten uuden, oman jouluperinteeni. Kun molemmat lapseni olivat vielä aivan pieniä, päätin että lähden laulamaan Kauneimpia Joululauluja Kangasalan kirkkoon yksin. Ehdottomasti yksin. Toinen lapsi oli vasta vieroitettu rinnasta ja toinen eli pahinta uhmavaihetta, joten kaipasin hetkeä, jolloin saisin vain olla ja istua rauhassa. Joululaulutilaisuus osoittautui mainioksi henkireiäksi.
Kirkko oli kaunis ja täynnä ihmisiä, ja joululaulut virittivät mukavasti joulunodotukseen. Oli ihanaa istua kirkossa kaikessa rauhassa ”yksin mutta yhdessä”.
Viime vuonna arvostin erityisesti sitä, että joululaulut tarjosivat rauhallisen hetken keskellä kiivainta jouluvalmistelujen sesonkia. Taisin loukata paria ystäväänikin, jotka kautta rantain kyselivät, voisivatko lähteä mukaani laulamaan. Hieman kiemurrellen vastasin, että kyllähän kirkkoon mahtuu, mutta minä menisin mieluusti yksin. Tämä on jostain syystä oleellinen osa traditiota.
Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut kajahtavat suomalaisissa kirkoissa tänä jouluna 40. kerran. Suomen suurimmasta ja seurakuntien suosituimmasta musiikkitapahtumasta on tullut jouluperinne, joka kerää vuosittain miljoona suomalaista kirkkoihin laulamaan.
Nykyisin lähes jokainen seurakunta järjestää vähintään yhden Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuden, ja isoimmat seurakunnat laulattavat ihmisiä kymmenissä tilaisuuksissa ensimmäisestä adventista loppiaiseen.
Viime vuonna Kauneimmat Joululaulut kaikuivat ainakin 2700 tilaisuudessa. Tämän lisäksi niitä kokoontuvat laulamaan myös ulkosuomalaiset eri puolilla maailmaa.
Joululaulujen laulaminen tuntuu niin juhlalliselta varmasti myös siksi, että se on vuoden aikana yksi ainoita kertoja kun käyn kirkossa. Ensi sunnuntaina on taas aika istua kirkonpenkkiin ja luikauttaa ääni auki tämän vuoden osalta. Laulujen jälkeen tuntuu varmasti siltä, että joulu on oikeastikin jo ovella.