Vanhuslait ja vanhusten asiat ovat olleet eduskunnassa vahvasti esillä. Kummallista, ettei näitä sosiaaliturvaan liittyviä asioita ole vieläkään saatu kuntoon, vaikka hyviä malleja on olemassa. Pienessä Pälkäneen pitäjässä otettiin käyttöön jo vuonna 1893 kuvernöörin hyväksymä ohjesääntö yleiselle vaivaishoidolle.
Kun nyt keskustellaan edelleen siitä, miten hoidon tarpeessa olevat vanhat avioparit saataisiin samaan hoitolaitokseen ja samaan huoneeseen, niin Pälkäneen e.m. ohjesäännössä oli pykälässä 57 näin:
”Molemmat sukupuolet pidetään tarkasti toisistansa erillään. Hankittakoon kuitenkin awiopuolisoille, jotka otetaan waiwaistaloon, tilaisuus asua yksityisessä huoneessa yhdessä.”
Tämä 119 vuotta sitten vahvistettu ohjesääntö sisältää monta hyvää pykälää, jotka voitaisiin taas ottaa käyttöön. Ensimmäisessä pykälässä on heti määräys, jonka mukaan jokainen työhön kykenevä mies tahi nainen olkoon velvollinen elättämään itseänsä sekä alaikäisiä lapsiansa, niin myös mies vaimonsa.
Toisessa pykälässä käsitellään sitä tilannetta, ettei joku saata elättää itseään työn puutteesta. Seuraavassa pykälässä todetaan myös, että autettavaan tilaan saattaa joutua juoppouden tahi laiskuuden takia. Tällöin perhettä autetaan, mutta mies joutuu vaivaishoitohallituksen isäntävallan alle ja häntä on pidettävä työssä, kunnes yhteiskunnan kärsimä kustannus on suoritettu. Sosiaaliturva on siis ollut vastikkeellista.
Minulla on sellainen hämärä mielikuva, että niin olisi vielä 1950-luvullakin ollut. Ainakin joissakin tapauksissa annettu tilapäisapu saatettiin periä takaisin.
Pälkäneen malli otti huomioon myös lähisukulaisten mahdollisuudet olla apuna.
Niiden, jotka ovat keskenänsä sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa, piti pitää huolta toisistansa. Siksi sukulaisuussuhteetkin selvitettiin tarkoin.
Tämä vanha ohjesääntö on osittain hyvin nykyaikainenkin, sillä 23. pykälässä korostetaan vaivaishoidossa olevien ihmisarvoa. Sitä ei saa loukata.
Nykyäänhän tämä hyvinvointivaltio on mennyt niin pitkälle, että joka asiassa odotetaan ja vaaditaan yhteiskunnan tukea käsi ojossa. Kyllä minusta tarkka harkinta, harkinnanvaraisuus, olisi palautettava ja ainakin osa sosiaaliturvasta olisi palautettava vastikkeelliseksi. Monissa asioissa on niin, että voi hyvin sanoa ”vanhassa vara parempi”. Nykyään olleen ihan liian lavealla tiellä mitä verorahojen jakeluun tulee. Kyllä sitä leikattavaa löytyy jos hallitus löytää itsestään poliittista rohkeutta. Löytyy muualtakin kuin sosiaalisektorilta.
Paul Tiililä
Pälkäne
