Pälkäneen Naisten Messut kahvioineen ja riisipuuroineen kuuluvat ehdottomasti paikalliseen joulunodotustunnelmaan. Viime sunnuntaina
Nuijantalolla kauppansa tekivät niin pipot, lelut, korut, piparkakkutalot kuin sinapitkin.
Naisten Messuilta haetaan kaikkea sitä, mitä marketit eivät tarjoa: käsin tehtyä, yksilöllistä ja aitoa tavaraa. Paikallisten kädentaitojen mittarina toimivat ihmisjonot, jotka kiertävät salia niin tiiviinä muodostelmana, että vastavirtaan pyrkiminen vaatii taitoa.
Vapaa-ajan pälkäneläinen Kirsti Keravuori tuli messuille sekä ostoksille että tuttujen ja tunnelman vuoksi. Hän valitsi ostoskassiinsa muun muassa huovutustekniikalla valmistetun purkkitontun ja Lions Clubin Äijien sinappia, jota hän erityisesti oli tullut ostamaankin.
– Merkitsin aivan erityisesti kalenteriin tämän päivän, että tiedettiin olla Pälkäneellä tänä päivänä. Haluan ehdottomasti käydä Naisten Messuilla, koska täältä saa tuotteita, joita muualla ei myydä, ja täällä voi ihailla taidokasta paikallista käsityötä. Arvostan sen korkeaa laatua, hän kertoi.
Kirsti ja hänen miehensä Markku Keravuori ovat helsinkiläisiä, mutta viettävät Pälkäneellä niin paljon aikaa kuin mahdollista.
– On hyvä olla mukana paikallisissa tapahtumissa. Niistä jää kivoja kokemuksia ja tapaa tuttuja, Kirsti Keravuori
totesi.
Tuttuja piparkakkutaloja
Pälkäneen Sotainvalidien naisjaosto puuhasi suuritöiset messut vuodesta 1974 alkaen joka vuosi, kunnes muutama vuosi sitten vetovastuu vaihtui Kostian Kahlaajille ja Pälkäneen MLL:n yhdistykselle.
Messut pidettiin pitkään Nuijalla, kunnes ne 2000-luvun alkupuolella muutettiin Yhteiskoululle. Jokunen vuosi sitten palattiin taas alkuperäiseen paikkaan, ja messujen suosio sen kuin jatkaa kasvuaan.
Tällä kertaa järjestämisvuorossa oli MLL, mutta paikalla olivat kaikki muutkin tutut kauppiaat ja lisäksi uusia. Muun muassa pitkään Onnenkengän Heidinä tunnettu Heidi Lindholm myi leivonnaisiaan, tällä kertaa päätoimisena.
kotiäitinä.
Pöydässä oli tarjolla pikkuleipiä ja muita joululeivonnaisia ja ennen kaikkea Heidin kuuluisia piparkakkutaloja. Hän myönsi, että jauhopeukaloa kutitti sen verran, että tuntui tarpeelliselta pystyttää oma myyntipöytä.
– Välillä pitää päästä leipomaan, ei auta mikään. Minulle sopii nyt hyvin tällainen satunnainen tilaisuus, hän nauroi.
