Sappeelaisen onnenpäivä

”Tämä on minun onnenpäiväni”, sanoi parivuotias sukulaistyttö nähdessään leikkuupuimurin. Ihan samanlainen tunne oli minulla, kun pääsin tänäkin vuonna laulamaan joululauluja Sappeen koululla.

Olin onnellinen siksi, että kyläyhdistys vuokrasi koulun Pälkäneen kunnalta jokunen vuosi sitten, ja meillä Sappeen ja Ohvenon asukkailla ja kotikonnuillamme vapaa-aikaa viettävillä on paikka, jossa voimme tavata toisiamme.

Tuomaan lauluja on Sappeen koululla laulettu muutamana vuonna. Alkuaikoina penkit täyttyivät, mutta joka vuosi väkeä on ollut vähemmän kuin edellisvuonna. Nyt meitä oli kymmenen. Ensin tulvahti pettymys, mutta sitten, kun asetuimme saman pöydän ympärille laulamaan, tuli kodikas olo.

Yhteisessä pöydässä olimme kuin yksi perhe, joka on kokoontunut viettämään iltapäivän hämäränhyssyhetkeä.

Joululauluja säestivät pianolla Pekka Kyröjärvi ja viululla hänen tyttärensä Ulla Terva. Laulujen lomassa juttu luisti.

Ihailtiin Hellevi Salosen koristelemaa luokkahuonetta. Muisteltiin kattoon ripustettuja joulukuusia, naapurin mummon sokeripalalahjoja ja joululaulujen säveltäjiä. Kertailtiin Topeliuksen elämää ja viriteltiin väitöskirjaa aiheesta: Oksilla istuminen Topeliuksen runoudessa, vrt. Kesäpäivä Kangasalla ja Sylvian joululaulu.

Väreet kulkivat pitkin selkäpiitä, kun Ulla Terva soitti elegantisti isänsä säestämänä Sylvian joululaulun. Viulun ääni kierteli luokkahuoneessa, kimmahti kattoon ja palasi laulajien pariin.

Musiikki kietoi meidät yhteen iloitsemaan siitä, että meillä on koulu ja toisemme. Hiiteen Kreikan velat, sote-uudistus ja krempat, sillä Sappee on maailman napa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?