Liisa Bisterin tonttuarmeija herää jouluisin eloon Puutikkalassa

Tontut tuovat joulumielen

Liisa Bister alkoi tehdä tonttuja kymmenisen vuotta sitten. Sittemmin tonttuja on valmistunut kymmenittäin. Muorinmajan nurkalla keinuva tonttu toivottaa kävijät lämpimästi tervetulleiksi.

Santtu Saunatonttu, Riku Riihitonttu ja Tonttumuori Tiina heräävät eloon aina jouluisin. Tuolloin ne muuttavat puutikkalalaisen Liisa Bisterin pihassa sijaitsevaan Muorinmajaan. Ja siellä niillä onkin lokoisat oltavat: majan koristetakka lämmittää vanhaa tonttua, ja lautasilla riittää joulupuuroa. Santulla, Rikulla ja Tiinalla riittää myös seuraa, sillä majassa asustaa kymmenittäin muitakin tonttuja. Yksi näistä tontuista retkottaa tyytyväisenä sängyllään syötyään mahansa täyteen riisipuuroa. Pari muuta köllii sängyissään, ja kymmenet muut istuvat sohvalla. Pari tonttua lämmittelee koristetakan edessä.

– Aloitin tonttujen tekemisen kymmenisen vuotta sitten. Ai miksikö? No kun en saanut sota-ajan lapsena leikkiä tarpeeksi, niin otan vahingon takaisin nyt, Liisa Bister naurahtaa.

Tontut ovat taidokasta käsityötä. Bister on tehnyt niistä jokaisen alusta loppuun asti itse. Jäsenet on tehty rautalangasta ja päällystetty vanulla. Vartalo on niin ikään vanutäytteinen. Tonttujen kasvot on valmistettu massasta, jota voi muotoilla haluamallaan tavalla. Osalla kasvot on tehty kankaasta.

Yhden tontun tekemiseen kuluvaa aikaa Bister ei laske, mutta mainitsee työn olevan pitkäjänteistä puuhaa.

– Joskus tonttu voi olla keskeneräinen parikin vuotta. Niitä tehdään pikkuhiljaa eteenpäin, aina silloin kun hyvältä tuntuu. Tekemisen kanssa ei auta kiirehtiä, ovathan tontut melkein kuin minun lapsiani, Bister huomauttaa.

 

Ahkera käsillä tekijä

Käpytontut rekimatkalla. Liisa Bisterin pihamaalla sijaitsevan Muorinmajan kuistille on tehty iso maisema-asetelma, jossa käpytontut seikkailevat.

Muorinmajassa on tonttunukkejen lisäksi näytillä myös joukoittain käpytontuista tehtyjä asetelmia. Majan ulkokuistilla on kokonainen maisema, jossa käpytontut matkustavat reellä ja hiihtelevät pitkin Saappeenvuoren rinteitä. Bister kertoo olleensa aina kova askartelija ja käsitöiden tekijä. Puutikkalalainen on myynyt käpytonttujaan ja muista käsitöitään, esimerkiksi huovasta tehtyjä kukkoja lukuisissa käsityömyyjäisissä.

– Ehkä käsillä tekeminen lähti jo lapsuudestani, kun piti käyttää mielikuvitusta ja hoksottimia, jotta saimme tehtyä leikkikaluja. Palloja teimme itsellemme esimerkiksi lehmänkarvasta, Bister muistelee.

Muutenkin sota-aikana varttuminen oli kovin erilaista kuin nykyään. Keski-Suomesta kotoisin oleva Bister muistelee hiihtäneensä tai kävelleensä yhdeksän kilometrin mittaisen koulumatkansa päivittäin. Kun isä lähti sotaan, Bister auttoi sisarussarjan vanhimpana paljon äitiään. Sota-aikana elo oli niukkaa, mutta onnellista. Bister mainitsee, että lasten piti olla oma-aloitteisia.

– Meitä oli kaksi sisarusta sodan aikana, ja sodan päätyttyä syntyi kolme lisää. Lähdin kotoa 15-vuotiaana, hän kertoo.

Eteläiselle Pälkäneelle Puutikkalaan Bister saapui nyt jo edesmenneen miehensä kanssa vuonna 1966. Metsätöitä ja talonmiehen töitä tehnyt mies ja keittäjänä toiminut Liisa olivat nähneet ilmoituksen, jossa Puutikkalan koululle haettiin pariskuntaa talonmiehen ja keittäjän töihin.

Ensimmäistä kertaa kylään saapuessaan pariskunta hieman hätkähti sitä, kuinka paljon paljasta kuusikkoa Puutikkalan ympärillä oli. Mutta koulurakennukseen he ihastuivat heti.

– Lapsemmekin, tuolloin 6- ja 9-vuotiaat tyttö ja poika, kotiutuivat nopeasti. Asuimme ja työskentelimme koululla. Vuonna 1988 muutimme taloon, jossa asun vieläkin.

Omakotitalossa riittääkin eläkeläiselle puuhaa vuoden ympäri. Talvella lumityöt ja puiden kantaminen vievät paljon aikaa.

– Onneksi minulla on riittänyt vielä terveyttä, joten pärjäilen tässä mukavasti.

Puutikkalassa on Liisa Bisterin mielestä hyvä asua. Kylä on rauhallinen, ja kesällä siellä riittää väkeä, kun mökkiläiset saapuvat pitäjään. Miinuspuolena ovat harvat linja-autovuorot.

– Onneksi pääsen liikkumaan välillä autollakin, sillä saan käyttää miesystäväni Matin autoa, Bister huomauttaa.

 

Puutikkalan haltiatontut

”Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen puuroo.” Tontuilla on Muorinmajalla lokoisat oltavat

Liisa Bisterin neljälle lastenlapselle mummun tonttutouhut ovat tuttuakin tutumpaa puuhaa. Bister on koonnut tonttujensa seikkailuja myös kansien väliin. Muorinmajassa on pari albumia, joiden valokuvin kuvitetuissa tarinoissa tontut joutuvat jos jonkinlaisiin seikkailuihin.

Joulun lisäksi kesä on tontuille tuttua aikaa, sillä Puutikkalan kesään kuuluvan raittisuunnistuksen aikoihin ne valtaavat Muorinmajan ja Bisterin pihamaan. Saattaapa jokunen tonttu joutua heinätöihinkin.

– Tontut ovat oikeastaan sellaisia Puutikkalan haltiatonttuja Onpa niitä jaeltu jokusia kylän muihinkin taloihin, Bister valottaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?