Vuodenvaihteessa seitsemänvuotiaaksi kääntyvä lämminveriruuna Magnat on tehnyt hulppean ravikilpailukauden. Viime kauteen verrattuna se on takonut rahalliset ansionsa yli kymmenkertaisiksi. Tuorein menestyshetki oli jouluaatonaattona Turun Metsämäessä, kun se voitti lähtönsä varmoin elkein kuolemanpaikalta.
Magnat on kangasalalaisen Oksasen pariskunnan kyvykäs seitsemänvuotias ravuri. Hevosen valmennuksessa työnjako on selkeä. Rouva Anne Oksanen toimii tallipäällikkönä, ja isäntä Markku Oksanen vastaa puolestaan valmennuksesta ja hiukan muistakin töistä.
– Näin se taitaa mennä, hän myöntää.
Anne Oksaselle hevoset ovat tulleet tutuiksi jo lapsuudessa.
– Hevoset ovat olleet osa minua jo lapsesta saakka. Isovanhempieni luona oli hevosia. Molemmat pappani olivat kovia hevosmiehiä. Itse olen puolestani työskennellyt nuorena tyttönä ravitalleilla.
Markku Oksasen elämään hevoset ovat tulleet vähän niin kuin kaupan päälle.
– Minulla ei ollut aiempaa hevoskokemusta, ennen kuin ryhdyin treenaamaan Magnatia. Tästäkin huolimatta asiat ovat lutviutuneet mukavasti.
Magnat on Oksasen ravipariskunnan Maaret-tyttären kasvattama. Isä-Oksasella on tähän hevoseen aivan erityislaatuinen suhde.
– Näin Magnatin ensimmäisen kerran, kun se oli kolme tuntia vanha, viisikymppinen hevostreenari tunnelmoi.
Vauhti vain kiihtyy
Magnat on aikanaan Ranskasta Suomeen ostetun, varsin tunnetun ravurin Exchequerin poika. Magnatista välittyy ranskalainen siniverisyys: tietty omapäisyys ja samalla lähes ehtymättömät voimat. Ranskalaissyntyiset pollet saattavat olla vaikeitakin tapauksia nuorempana, mutta kun aikaa kuluu, niille käy kuten viinille vanhetessaan.
– Magnatin viime kausi oli takkuinen. Se oli silloin vielä oripoika, eikä tahtonut keskittyä kunnolla kilpailemiseen. Hevonen oli sellainen koheltajatyyppi ja sen keskittymiskyky harhaili monesti ihan muualla kuin raviradalla.
– Magnat ruunattiin viime vuoden elokuussa. Sen jälkeen meno koheni pikku hiljaa. Toinen syy menestyksen taustalla on varmasti jalkaongelmien voittaminen. Kavioita hoidettiin kesän aikana, ja nyt tulosta on ruvennut syntymään, Markku Oksanen summaa syitä Magnatin nyt jo yli kymmenkertaiselle tilipussille viime kauteen verrattuna.
Sydän pitää olla mukana
Raviurheilun harrastaminen vaatii luonnetta. Hevosenomistajalla piisaa työtä enemmän kuin laki sallii ja eläinlääkäri määrää.
Amatöörivalmentajat muodostavat suomalaisen raviurheilun peruskallion, vaikka ammattilaisvalmentajat paistattelevatkin lehtien otsikoissa.
On hyvä huomata, että raviurheilun harrastajat ovat niitä, jotka lähtevät työpäiviensä jälkeen hevostensa kanssa raveihin joskus satojenkin kilometrien päähän. Paluu tapahtuu yön pikkutunneilla. Aamulla suunnataan taas leipätöihin muutaman tunnin yöunien jälkeen.
Tätä taustaa vasten on selvää, ettei raviurheilua voi harrastaa pelkkä eurojen kiilto silmissä. Oikeastaan sen pitäisi olla motiiveista kaikkein viimeisin.
Mikä saa kokkina työskentelevän Anne Oksasen pysymään ravien kiivastempoisessa maailmassa?
– Kyllä se on intohimo tätä lajia kohtaan. Tässä pitää olla sydämellä mukana, hän kiteyttää.
Innokkaiden taustajoukkojen ohella hyvät treenimaastot auttavat ravureita menestymään kaviourilla.
Vaikka Magnat on tukevasti kangasalalaisten omistuksessa oleva hevonen, se valmentautuu ja majailee Lempäälän Vesilahdessa Sari Vainionpään valmennustalilla. Vainionpää on pitkänlinjan hevostreenari, joka tunnetaan muun muassa takavuosien menestyksekkäästä tamma Mikkeriinasta.
– Meillä kävi todella hyvä tuuri, kun saimme Manun tänne Sarin hoiviin, Anne Oksanen myhäilee tyytyväisenä.
