Tampereen raastuvan- ja käräjäoikeus sai historiateoksen, jolla on sanottavaa muillekin kuin oikeusoppineille

Ettei oikeus unohtuisi

Aulis Aarnion teoksen ulkoasu on komea.

Kun teoksen aiheena on Tampereen raastuvan- ja käräjäoikeuden historia, se ei anna ennakkovaroitusta, että esittelytilaisuudessa nauretaan vedet silmissä.

Niin kuitenkin kävi Kirjakahvilassa joulukuun puolivälissä, jolloin Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori emeritus Aulis Aarnion vastajulkistettua historiikkia Lain ja oikeuden tähden esiteltiin yleisölle. Kuulijat oppivat nopeasti, että käytännön työ oikeudessa on työtä kaiken inhimillisen, uskottavan ja uskomattoman keskellä, mitä arjen elämässä voi tulla vastaan.

– Ei tarvitse olla oikeusoppinut voidakseen nauttia tästä kirjasta. Aulis Aarniolla on kyky tuoda vaikea asia lähelle lukijaa, tilaisuuden juontajana toiminut Tampere-seuran toiminnanjohtaja Heidi Martikainen arvioi.

Jo sisällysluettelon selailu huvittaa, sillä siitä tarttuvat silmään sellaiset otsikot kuin ”Käy päälle kuin yleinen syyttäjä”, Tilaa, kansliapäällikkö Korte tai Haastomiestä aina tarvitaan.

Historiaa kokijoiden kautta

Professorit Aulis Aarnio (vasemmalla) ja Jukka Kekkonen vastasivat kirjakahvilassa yleisön oikeudenkäyttöä koskeviin kysymyksiin.

Kirjakahvilassa historiikin esitteli oikeushistorian professori Jukka Kekkonen Helsingin yliopistosta. Historiikki tuntuu tosin sanana vähättelevältä, kun kysymyksessä on yli 300-sivuinen kookas ja komeasti painettu opus, jonka sisältö alkaa suomalaisen oikeusistuimen synnystä ja varhaisvaiheiden kehityksestä ja päätyy Tampereen oikeustalolle 2010-luvulla.

– Teos on viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu huolimatta sen tieteellisestä pätevyydestä, professori Kekkonen sanoi.

Hän nosti teoksen yhdeksi merkittävimmistä ansioista sen, miten eri aikakausien mentaliteeteista välittyy jotakin olennaista. Tie nykyiseen demokraattiseen oikeusvaltioon ei ole ollut helppo eikä helppoa ole myöskään sen tieteellinen tarkastelu.

Aulis Aarnio on myös historioitsija ja se ote näkyy tekstissä. Teoksen alkupuolen luvut ovat erityisen mielenkiintoista Tampereen historiaa.

Kevytlukemista teos ei ole, vaikka näkökulma on ihmisläheisempi kuin oikeusistuimen historialta odottaisi. Lähdeaineistona on käytetty paljon haastatteluja, joiden kautta ainutlaatuista tietoa on saatu talteen.

– Minulla oli vielä tilaisuus kuulla henkilöitä, jotka osasivat kertoa esimerkiksi oikeudenkäytöstä 1920- ja 1930-luvuilla, koska he ovat omalla urallaan ehtineet tuntea tuon ajan tuomareita. Kauan sellaisiakaan ei enää ole, Aarnio huomautti.

Mitä Noppa-jutussa tapahtuikaan?

Oikeusalaa tuntemattoman on vaikea arvioida, mitä mahdollisia puutteita kirjassa olisi oikeudenkäytön historian kannalta. Taustamateriaali on suunnaton ja tarkempaan tarkasteluun tarjolla olevia yksittäisiä oikeustapauksia ja muita yksityiskohtia loputtoman paljon, kun lähdetään 1830-luvulta ja tullaan nykyaikaan.

Kirjaan päätyneiden tapausten joukossa on kaikille suomalaisille tuttuja asioita, jotka teoksessa sijoittuvat uuteen viitekehykseen, kun niitä tarkastellaan oikeustapauksina muiden joukossa.

Tamperelaisen rakennusliike Noppa Oy:n monimutkainen lahjusjupakka ja siitä seuranneet oikeudenkäynnit pitivät Noppa-jutuksi kutsutun tapauksen vuosikausia otsikoissa, mutta kansan muistiin on luultavasti jäänyt siitä parhaiten kaupunginjohtaja Pekka Paavolan ”katoaminen” ja etsinnät kesällä 1984. Kirjasta voi nyt helposti tarkistaa, miten se kaikki oikein menikään.

Vanhempi väki muistaa 1950-luvulta Ojalan tapauksen. Kysymyksessä oli omituinen ja monimutkainen huijausjuttu, jossa ostettiin ja myytiin valtavat määrät tyhjää – Aarnio toteaakin, että tietyin varauksin juttua voi nimittää oman aikansa pyramidihuijaukseksi. Koko juttu on niin uskomaton, että sen lukeminen tuottaa ei-oikeusoppineelle vähän samantapaista tyydytystä kuin hyvän dekkarin.

Kuvien kautta vanhaan maailmaan

Lain ja oikeuden tähden -teoksen kuvatoimittaja Kari Aarnioansaitsee myös hatunnoston, sillä käräjäoikeuden historia ei missään tapauksessa

Oy Tampella Ab:n entisessä tehdaskiinteistössä Oikeustalo on arvoisellaan paikalla. Teoksen Lain ja oikeuden tähden kuvitusta.

ole helpoimpia eikä herkullisimpia kohteita kuvittajalle.

Informatiivisimmat kuvat ovat pääosin kahta lajia: ihmisiä ryhmäkuvassa tai ihmisiä pöydän takana, joskin Aarnion teokseen on jaksettu kaivaa myös joitakin vapaampia ja leikillisempiä henkilökuvia. Varsinaisista oikeudenistunnoista kuvia ei juuri ole.

Eniten sisäpiiriä tuntematonta lukijaa viehättävät eri aikakausien Tampere-kuvat, jotka ovat pääosin peräisin Vapriikin ja Tampere-seuran kuva-arkistosta. Vanhimmat maisemavalokuvat ovat peräisin 1860-luvulta, ja kun kirja on erittäin korkealaatuista painotyötä ja kauniisti taitettu, ne pääsevät oikeuksiinsa. Vanhojen kaupunkikuvien kautta lukija pääsee eläytymään siihen Tampereeseen, josta teoksen alkupuoli kertoo.

Oikeustalon tulo entiseen Oy Tampella Ab:n kiinteistöön kosken rannalle saa teoksessa paljon huomiota, ja myös kuvitus kertoo paljon sekä rakennuksesta että koko kaupunginosasta.

 

Lue tarkoin jos haluat juristiksi

Aulis Aarnio ei pelkästään luettele ja kirjaa eri aikakausien oikeustapauksia vaan tulkitsee ja peilaa niitä tieteellisesti omaan aikaansa, niin että hän tulee samalla kirjoittaneeksi oikeustieteen historiaa tamperelaisten tapausten kautta. Aloitteleva juristi tai alan opiskelija hyötyy teoksesta luultavasti enemmän kuin otsikko antaa ymmärtää.

Jotkut ovat kiinnittäneet huomiota teoksen epilogiin, joka on kirjoittajan omaa pohdintaa eikä liity suoranaisesti Tampereen käräjäoikeuteen. Oikeushistorian professori Jukka Kekkonen totesi Aarniosta, että hänen merkityksensä suomalaisessa oikeustieteessä on erittäin suuri. Suomalaisissa yliopistoissa on tällä hetkellä professoreina kymmenkunta hänen oppilastaan.

– Tunnen kymmeniä lakimiehiä, jotka ovat pitäneet Aarnion luentoja käänteentekevinä omassa oikeusajattelussaan, Kekkonen sanoi.

Siihen katsoen kirjoittajan omat mietteet lienevät paikallaan teoksessa, jota myös nuoret juristit ja sellaisiksi pyrkivät lukevat. Ei siksi, että jokainen omaksuisi Aarnion näkemykset sellaisinaan, vaan siksi, että Aarnio näyttää pohdinnoissaan esimerkkiä: miettikää asiat juuriaan myöten ja luokaa itsellenne syvällinen oikeusfilosofinen näkemys.

Vain siten tuomari voi noudattaa Olaus Petrin 1500-luvulla kirjoitettua ohjetta, jota tähän mennessä mikään oikeudenkäytön aikakausi ei ole pystynyt kumoamaan: Koska tuomarilla on Jumalan käsky tuomita oikein, niin on hänen kaikin voimin pyrkiminen tietämään, mikä oikeus on.

Juristi ei voi tehdä itselleen koskaan liian perusteellisesti selväksi, mitä oikeudenkäyttö on, ja mikä hän itse on oikeuden käyttäjänä.

Oikeusneuvosmies Aarne Sirén (vasemmalla) on yksi Aulis Aarnion teoksen keskeisiä haastateltavia. Vierellä istuu kirjailija Jaakko Syrjä.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?