Rosa Liksomin Finlandia-palkinnon saanut kirja Hytti nro 6 kulkee kohti kansainvälistä menestystä. Suomalaisen opiskelijatytön ja venäläismiehen junamatkasta Moskovasta Siperiaan kertova teos on tähän mennessä myyty 17:ään eri maahan, myös Venäjälle. Kirja tulee myyntiin näissä kaikissa maissa tämän ja ensi vuoden aikana.
Saksassa otetaan iso, 30 000 kappaleen painos. Ruotsissa ja Hollannissa teos on jo markkinoilla.
– Ruotsissa on ollut älyttömän hyvä vastaanotto, Rosa Liksom iloitsi Sahalahden kirjastolla pidetyssä kirjailijaillassa.
Liksom valloitti myös Sahalahdella. Rehevä, raikuva nauru ja värikäs ulosanti, vaikka kirjailija itse väitti olevansa huono suullinen kertoja, viihdyttivät tilat äärimmilleen täyttänyttä yleisöä.
Lukijoihin päin avautuminen on osa Liksomin uutta julkisuuskuvaa. Ennen Finlandia-palkintoa kirjailija suorastaan vältteli esillä oloa.
– Päätin, että jos palkinnon saan, niin lähden kiertämään Suomea. Finlandia-palkinto tulee vain kerran elämässä. Sitä täytyy juhlistaa.
Pohjana oma matka
Vuonna 2011 ilmestynyt ja samana vuonna Finlandia-palkinnon saanut Hytti nro 6 perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin. Rosa Liksom teki vuonna 1986 junamatkan halki silloisen Neuvostoliiton. Innoituksen matkalle antoivat entisaikaiset Venäjän tutkimusmatkailijat Donnerista Pälsiin, joiden saavutuksista hän luki antropologian kurssilla.
– Asetelma oli sama kuin kirjassa kuvattu. Minä olin opiskelijatyttö, satunnaisena matkaseurana hyttiä jakamassa venäläinen Sergei.
Liksom työsti menestysteostaan 5 vuotta, josta viimeiset puolitoista vuotta kului tekstin stilisointiin. Hän pohjusti kirjoitustyötään lukemalla 150 Venäjän historiaa käsittelevää kirjaa ja katsomalla 30 Venäjällä filmattua elokuvaa.
– En niinkään seurannut niiden juonta, vaan tarkkailin, millaisia maisemia ja näkymiä ne avaavat.
– Kirjan luontokuvaukset ovat tarkoin rakennettuja, sana sanalta, lause lauseelta. Tekstin piti soljua, sen piti seurata junan rytmiä.
Kahdesta yksi
Jos Rosa Liksomin alkuperäiset suunnitelmat olisivat toteutuneet, matkasta halki Venäjän olisi julkaistu kaksi kirjaa.
– Piti olla tämä ilmestynyt kirja sekä toinen kirja, johon olisi tullut tytön piirustukset ja tarinat. Kustantajan toiveesta yritin sovittaa niitä yhteen, mutta siitä ei tullut mitään. Stoorit eivät uponneet kirjaan.
– Toisen, julkaisematta jääneen kirjan aineisto on kotisivuillani, Liksom mainitsi.
Nimettömänä esiintyvän tytön replikointia kirjailija työsti ja karsi niin, että lopulta hän säästi vain yhden ainoan puheenvuoron.
– Tytön replikointi oli liian valjua miehen tarinointia vasten. Hänen ainoa sanomisensa on Raamatusta, siinä on tarpeeksi painoarvoa.
Venäjän tuntija
Hiljan 55 vuotta täyttänyt Rosa Liksom, oikeammin Anni Ylävaara, aloitti vasta 35-vuotiaana kirjojen lukemisen. Sitä ennen hän arvioi lukeneensa yhteensä vain 10 kirjaa.
– Ei kotona luettu, ei edes koko kylässä. Lukemista pidettiin täysin tyhjänpäiväisenä puuhana.
Sen sijaan suullinen tarinaperinne rehotti Liksomin synnyinseudulla Lapissa. Kirjailija sanookin tarinan kertomisen sujuvan helposti, koska hän on lapsena kuullut niin paljon meheviä tarinoita.
Venäjällä, tai silloisessa Neuvostoliitossa, matkailun kirjailija aloitti jo alaikäisenä votkaturistiryhmien mukana. Sen ajan Murmansk oli syrjäkylän kasvatille todellinen ihmemaa kauppoineen, kyltteineen ja etnisine ravintoloineen. Maan tuntemusta syvensi Moskovassa vietetty opiskeluvuosi.
– Suomalaiset ja venäläiset ovat paljon lähempänä toisiaan kuin suomalaiset ja ruotsalaiset. Melankolisuus yhdistää. Samat mollisävelet toimivat täällä ja Venäjällä. Erona on se, että Suomessa melankolisuus kääntyy depression puolelle, mutta niin ei käy Venäjällä.
