Suomi on luontoaiheisten dokumenttiohjelmien kuvaajalle haastavaa tannerta. Kiintoisassa dokkarissa kun pitää aina olla joku tarina ja mielellään hätkäyttäviäkin hetkiä. Täkäläisissä maisemissa ei alligaattoreihin törmäillä.
– Täällä eivät leijonat juokse gasellien perässä. Juonta on dokumentteihin kehiteltävä hienovaraisemmasta materiaalista. Juuri tarinan laatiminen onkin näissä hommissa vaikeinta. Käsikirjoitus elää sen mukaan, millaista materiaalia saadaan kuvatuksi, kangasalalainen luontodokumenttien tekijä Lauri Kettunen tuumii.
– On luonto silti yllätyksiä täynnä täällä Suomessakin. Täytyy vain olla resursseja pitää tarpeeksi väkeä kuvauspaikoilla tarpeeksi pitkään. Jollakin BBC:llä budjetit ovat ihan eri luokkaa kuin suomalaisilla tekijöillä.
Parinkymmenen vuoden aikana Yleisradion eri tv-kanaville jo 16 luontodokumenttia työstänyt Kettunen tietää kuitenkin, että edes BBC ei kaikilta osin pärjää täkäläisille. Tämä tulee esiin etenkin valon eri sävyjä kuvatessa. Täytyy olla paikallistuntemusta, jotta tietää, missä on tuloksellista kuvata milloinkin.
Juuri valo oli pääosassa Pohjoisen taivaan alla -dokumentissa, joka nähtiin TV1:n Avara luonto -sarjan osana joulun tienoilla. Siinä esiteltiin vuodenkiertoa kuusamolaisessa luonnossa. Kohteina olivat niin maisemat kuin eläimet ja kasvitkin. Samasta ohjelmasta valmistui ARTE TV:lle hieman lyhyempi versio, joka on lähetetty ympäri Eurooppaa.
Kortekankaan alueella asuva Kettunen kuvasi dokumentista 80 prosenttia ja leikkasi koko materiaalin valmiiksi tv-pätkäksi. Ohjelma tuli uusintanakin ja on vielä jonkin aikaa nähtävissä Yle Areena -nettisaitilla.
– Äitini on kuusamolaissyntyinen, ja itsekin vietin lapsuudessani kesät siellä. Lähes kaikki tekemäni dokumentit liittyvät tavalla tai toisella sikäläiseen luontoon. Tämä tuorein valmistui keväällä 2011. Valo on Kuusamon korkeudella ihan erilaista kuin esimerkiksi täällä Pirkanmaalla. Halusin tuoda sitä esiin mahdollisimman tehokkaasti, Kettunen sanoo.
Aluksi Helan kanssa
Pohjoisen taivaan alla imuroi tv:n ääreen melkoisen määrän katsojia. Henkilökohtaista palautettakin Kettunen on saanut dokumentista runsaasti, etupäässä myönteistä.
Ensimmäisen luonto-ohjelmansa Kettunen väsäsi jo 1990-luvun alussa. Espoossa syntynyt, mutta nuoruutensa Kangasalla asunut mies kiinnostui ensin valokuvauksesta, tallensi Yhdysvalloissa asuessaan ahkerasti arboretumissa esimerkiksi lintuja ja siirtyi sittemmin liikkuvan kuvan pariin.
– Tein Chicagossa väitöskirjaa. Kun asuu muualla, alkaa kotipaikan luontoa arvostaa eri tavalla. Itäblokin kaaduttua pääsin käymään Kuusamon Venäjän-puolisilla alueilla ja saimme ystäväni Heikki Helan kanssa tehdä Ylelle dokumentin Paanajärvestä. Heikillähän oli kokemusta tv-hommista Kummeli-sarjan ansiosta. Saimme ohjelmastamme hyvät arviot lehdistössä, Kettunen muistelee.
– Seuraavaksi teimme dokumentin luontokuvaaja Hannu Hautalasta. Olin aina tykännyt hänen luontokuvakirjoistaan. Hautalan kanssa tein sitten yhdessä ohjelmia FST:lle eli Yleisradion ruotsinkieliselle tv-kanavalle. Tuli käsitys kuvan ja äänen yhdistämisestä ja oppi kuvaamaan oikeantyylistä materiaalia.
Uusimmassa dokumentissa valokuvaajaguru Hautalalla oli sormensa pelissä sen verran, että hän yhdessä Petteri Törmäsen kanssa järjesteli sopivia kuvauspaikkoja Kettuselle. Myös kuvauksiin Hautala ja Törmänen osallistuivat hieman. Käsikirjoituksen teossa oli puolestaan mukana kirjailija Markku Turunen, jonka käsialaa on muun muassa Hannu Hautalan elämäkertateos.
– Esimerkiksi kansanperinneviittaukset kerronnan seassa olivat Turusen idea, ja ne toivat mielestäni hyvää lisäsisältöä ohjelmaan.
Abstraktin työn vastapainoa
Viisikymppinen Kettunen on jo parikymmentä vuotta työskennellyt sähkömagnetiikan professorina Tampereen Teknillisellä Yliopistolla. Suuri yleisökin on joskus saanut tutustua Kettusen ja hänen työryhmiensä aikaansaannoksiin. Hän oli mukana 1990-luvulla Kone Oy:n konehuoneettoman hissin kehittämisessä, ja TTY:llä kehiteltyä älymonoa alettiin jo vuosia sitten hyödyntää mäkihyppyvalmennuksessa.
– Mono mittaa muun muassa kohteen liikeradan, paikan, nopeuden ja kiihtyvyyden. Saman tekniikan sovelluksia on alettu käyttää myös keihäänheiton ja curlingin parissa. Kaikkein suurin juttu työni puitteissa on ollut sähköteknologian mallintamiseen käytettävän matematiikan kehittäminen.
Abstraktien asioiden kanssa ammatikseen puuhaillessa kaipaa helposti jotakin konkreettista vastapainoa. Kuvaaminen ja dokumenttien työstäminen käy Kettuselle irtiotosta.
– Tällä hetkellä ei ole tekeillä uutta ohjelmaa, mutta varmaan sellainenkin vielä tehdään. Erityisen innokkaasti kuvaan lyhyillä putkilla, niin maisemaa saa kunnolla näkyviin taustalle. Olisi hienoa tehdä joskus Suomesta sellainen luontodokumentti, joka oikeasti hätkähdyttäisi kokenuttakin katsojaa. Sellaisen pystyy tekemään, mutta se vaatii paljon sekä luovuutta että rahallista satsausta.
