Kun on veistäjän kädet ja taiteellinen silmä, niin puusta syntyy vaikka koiranpentu, joka on niin elävän oloinen, että sitä melkein tekisi mieli silittää. Tai muotoutuu Biellmannin piruettiin taipunut taitoluistelija, tukkilaispoika keksi kädessä ja rintaansa takova gorilla.
Nämä ja runsaat kymmenen muuta Kuhmalahden kirjastossa esillä olevaa veistosta osoittavat, että niiden luoja Esko Lind on tekijämies, joka valmistaa taltalla ja puukolla yksityiskohtia myöten taidokkaita töitä.
Veistäjä itse vetäytyy turhan vaatimattomuuden taakse. Omia töitä tulee katsottua ankaran kriittisesti.
– Millään en olisi kehdannut tuoda noita näytteille, hän väittää.
Katsojien onneksi miehellä on sinnikkäitä kavereita, jota patistivat laittamaan veistoksia kaiken kansan nähtäville. Näyttelyn pitämisen kynnystä madalsi vielä se, että taidekaraokessa Lindin esittelemät työt olivat keränneet myönteistä palautetta.
Haapa tylsyttää
Veistoksen syntymiseen tarvitaan työvälineiksi puukko, taltta ja hiomapaperia. Puuta ei kulu paljon, sillä työt ovat enimmilläänkin muutaman kymmenen senttiä korkeita.
– Taltta on se tärkein työväline, mutta myös puukon on oltava terävä. Jos se on tylsä, ei veistä kuukautta pidempään, siitä ei silloin tule kerta kaikkiaan mitään, Esko Lind tietää.
Erityisesti haapa tylsyttää työkalut nopeasti.
– Se imee kasvaessaan hiekkaa solukoihinsa. Haapaa kuitenkin käytän pääasiassa, se on pehmeää, helppoa veistää ja sitä saa ilmaiseksi mökkitontilta. Veistän myös tervalepästä.
– En raaski ostaa kallista lehmusta, kun suttakin tulee välillä tehtyä. Ei ole itsestään selvää, että tulee valmista. Työ voi mennä pesäänkin, hän naurahtaa.
– Joskus onnistuu, joskus ei.
Vaivat unohtuvat
Esko Lind veistää mieluiten luonnonvalossa, jolloin kaihin heikentämät silmät erottavat parhaiten pienetkin yksityiskohdat. Kesällä hyvänä työtilana toimii käytöstä poistettu kasvihuone mökillä Pajulajärven rannalla.
Yksi veistos työllistää useamman viikon.
– Ei viikossa, parissa valmista tule, vaikka joka päivä tekisi jonkin verran. Aina ei pysty tekemään, vaikka haluaisi, kun sormia särkee sen verran paljon, Esko Lind lisää.
Parhaimmillaan kivut unohtuvat kokonaan, kun työ sujuu hyvin ja ajatuksia siivittää halu nähdä valmis veistos.
Kuhmalahden kirjastossa nyt esillä oleva valikoima edustaa noin yhtä kolmasosaa valmistuneista töistä. Kaikki veistokset eivät täytä omien kaappien hyllyjä. Lastenlapset ovat saaneet muumihahmoja samoin kuin Yhdysvalloissa asuva perheen entinen vaihto-oppilas.
– Vaimo tykkää lopputuloksista, mutta ei lastukasoista, veistäjä huomauttaa.
Eläviä malleja
Esko Lind valitsee aiheensa mieliteon mukaan, mistä milloinkin sattuu kiinnostumaan. Usein valinta osuu eläimiin, joiden aidon mallin mies on nähnyt luonnossa tai televisiossa.
– Koetan tehdä eläimistä niin aidon näköisiä kuin pystyn. Tuo koira on tassujen väritystä myöden samanlainen kuin tyttäreni Nemo, hän kertoo pöydällä seisovasta tiibetinterrieristä.
– Gorillan ja tiikerin olen nähnyt eläintarhassa Teneriffalla. Merileijona oli ohjaajansa kanssa siellä juuri tuossa asennossa.
Lindin lempiohjelma, lauantai-illan Avara luonto, on sekin ehtymätön ideoiden ammennuslaari.
Kädentaitaja veistää pääasiassa kotonaan. Ohjeita ja neuvoja sekä yhdessäoloa samanhenkisten kavereiden seurasta hän hakee kansalaisopiston puuveistokurssilta. Eläkepäivien harrastuksessa alkuun auttoi puunveisto-opetusvideo.
– Geeneissä tämä on. Isä oli seppä, vaarikin käsistään taitava, Esko Lind kertoo miehistä, joiden perintönä hänellä ei ole peukalo keskellä kämmentä.
