Nostalgiapäivä kaukalolla: Karhukopla kukisti Talviklassikossa Luja-Lukon

Haanloukkaan henki heräsi päivän ajaksi

Topi Rönni oli junnupelin nopein luistelija.

Haanloukkaan ”suurella” valotaululla komeilivat lauantaisen Talviklassikon päätteeksi lukemat 6–1. Molemmat joukkueet saattoivat olla lopputulokseen tyytyväisiä.

Selvänä ennakkosuosikkina Pälkäneen hegemoniaotteluun lähtenyt Karhukopla oli vienyt voiton, mutta Luja-Lukko tarjosi kunnon vastuksen ja saavutti talvisotamaisen torjuntavoiton.

Ottelun suurin voittaja oli kuitenkin pälkäneläinen jääkiekko. Kaukalossa kurvailivat vuosien tauon jälkeen 1990-luvun kultaisten vuosien Lukko-pelaajat. Heidän pelinsä vetivät aikanaan Haanloukkaan laidat täyteen väkeä.

Sittemmin kiekkoliiton sarjapelit siirtyivät sisätiloihin ja pälkäneläispelaajat hallipaikkakuntien isompiin seuroihin. Osa eteni junnupeleissä SM-sarjoihin saakka.

Monet Lukko-kasvatit kurvailevat nykyisin seuran harrastekiekkoporukassa. Täksi kaudeksi syntyi toinenkin harrastekiekkojoukkue, kun parikymppiset pälkäneläispelurit lähtivät sarjaan Karhukoplan nimellä.

Eri lohkoissa pelaavat joukkueet ovat pärjänneet hyvin. Omaa lohkoaan johtava Karhukopla on voittanut suuren osan otteluistaan näytöstyyliin. Lauantaisen pelipäivän päätteeksi harrastekiekkojoukkueet ottivat toisistaan mittaa kotikaukalossa.

Ennen sitä taitojaan esittelivät edeltävän ja seuraavan sukupolven pelaajat. Päivän alkajaisiksi kymmenvuotiaat pälkäneläispelurit kukistivat Valkeakosken Kiekko-Ahmojen vastaavanikäisten joukkueen niukasti 6–5. Välipalana nähtiin pappakiekkopeli, jossa Hauho oli isäntäjoukkuetta vahvempi maalein 6–2.

 

Vain ilotulitus jäi puuttumaan

Haanloukkaan henki eli lauantaina myös kaukalon laidalla. Juha Stenberg käänteli grillin äärellä makkaroita ja Jukka Perolahti jännäsi vaihtopenkin takana – ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Ennen päivän pääottelua kuultiin Heikki Nymanin esittämä Maamme-laulu. Talviklassikon huipentavaa ilotulitusta jäätiin hieman kaipaamaan.

– Ehkä ensi talvena sitten. Monen kanssa oli puhetta, että tämä täytyy tehdä uudestaan ja isommalla pensselillä, Sakari Järvinen sanoo.

Pälkäneläisen kiekkoilun katselmus on tarpeen, koska toiminta ei näy kylän arjessa entiseen tapaan. Pikkujunnut voivat vielä saada harjoitusvastustajan Haanloukkaaseen, mutta harraste- ja pappakiekon pelit tahkotaan lähikaupunkien halleissa. Jääkiekkopäivässä sukulaiset ja kaverit pääsivät näkemään kotikylän pelurit kotikaukalossa.

 

Uudet kiekkoilijapolvet kasvavat 8–10-vuotiaista

Välillä hiipunut Pälkäneen jääkiekkotoiminta on heräilemässä uudelleen Haanloukkaan tekojään ansiosta. 8–10-vuotiaissa junnuissa on mukana pari joukkueellista pelimiehen alkuja. Heistä muutamat pelaavat Luja-Lukon lisäksi myös hallipaikkakuntien seuroissa.

– Junnuissa sekä aikuispuolella ja harrastekiekossa on mukavasti porukkaa. Mutta siitä välistä puuttuu monta ikäluokkaa, Ismo Auraneva sanoo.

Jukka Rantanen kokosi näitä 13–17-vuotiaita täksi talveksi Haanloukkaaseen pelailemaan. Sunnuntaisissa treeneissä ei luistella viivoja ja hierota taktiikkaa, vaan pelataan.

– Mukana on taitavia kavereita, melkein valmiita pelimiehiä. Ranne lähtee kuin tykin suusta ja luistin kulkee, Auraneva kehuu.

Pienimmät juniorit harjoittelevat perustaitoja Heikki Rönnin ja Sami Salon johdolla. Luja-Lukosta lähti kaksi joukkuetta Hämeenlinnan taajamaliigaan, jossa pelataan talven aikana ulkoturnauksia. Kaupunginosajoukkueiden sarja huipentuu keväällä halliturnaukseen.

Sekä kahdeksan- että kymmenvuotiaiden joukkueet aloittivat taajamaliigan menestyksekkäästi. Rönnin vetämä vanhempi ikäluokka rökitti molemmat vastustajansa selvin lukemin.

Viime vuonna Luja-Lukon 2003 syntyneet voittivat kaikki ulkojääpelinsä. Lopputurnauksessa joukkue ei selvinnyt loppuotteluun, vaan otti pronssia.

– Tarjouduimme järjestämään taajamaliigapelejä myös Pälkäneellä. Olemme hehkuttaneet, että olosuhteet ovat kunnossa, ja kentänhoitaja laittaa jään huippukuntoon jopa erätauoilla. Mutta hämeenlinnalaiset eivät suostu ajamaan tänne, Heikki Rönni harmittelee.

Valkeakoskelta urheiluhenkeä löytyy. Kiekko-Ahmojen kymmenvuotiaiden joukkue kohtasi Luja-Lukon jo viime talvena Haanloukkaan ulkojäillä. Lauantaina porukka saapui taas mielellään Pälkäneelle.

Kotijoukkue vei tiukan pelin lukemin 6–5. Ennen ottelua joukkueiden kovimmat luistelijat ottivat toisistaan mittaa. Luja-Lukon kantaviin voimiin pelissäkin kuulunut Topi Rönni vei kisassa voiton. Valkeakoskelaisvieraat sen sijaan olivat parempia laukauskisassa.

Myös yleisö pääsi mailan varteen, sillä Haanloukkaaseen oli järjestetty laukaisututka ja tarkkuuslauontaa.

 

Kiekkovetäjistä tuli autokuskeja

Helsingin olympiastadionilla ei pelattu tänä talvena Talviklassikkoa, jotta nurmi olisi kunnossa kesän MM-karsintapeleissä. Myöskään Lahden tai Tampereen ulkoilmaottelut eivät toteutuneet.

Pälkäneellä sen sijaan pelattiin lauantain ajan jääkiekkoa taivaan alla. Kukaan ei valittanut kymmenen asteen pakkasta eikä päätösottelua värittänyttä lumipyryä. Pakkanen ja lumisade kuuluvat ulkoilmapeleihin.

 

Jäähalli lukeutuu nykyisin yli 10 000 asukkaan kuntien palveluvarustukseen. Tämän kokoluokan paikkakunnista hallittomia on enää kymmenen. Lähimmät tällaiset kunnat ovat Akaa, Janakkala ja Orimattila.

Pälkäne pyrki harppaamaan jäähalliaikaan 1990-luvulla, kun paikkakunnan kiekkobuumi oli kovimmillaan ja valtio olisi vielä tukenut hallihankkeita avokätisesti. Kunta ei innostunut hallihankkeesta, ja urheiluseuran into hyydytettiin tonttipallottelulla. Monella muulla paikkakunnalla hallien annettiin nousta talkoovoimin.

 

Pälkäneelle saatiin vuosikymmenen jahkailun jälkeen tekojää, muttei hallia. Jäätä odotellessa kiekkovetäjät olivat siirtyneet kuskin hommiin. He eivät enää vetäneet harjoituksia Haanloukkaassa, vaan ajoivat poikia hallipaikkakunnille. Pälkäneläisjunnut siirtyivät HPK:n, Kiekko-Ahmojen, Kisa-Eaglesin ja tamperelaisseurojen riveihin.

Tekojään myötä kiekkoharrastus ei lähtenyt uuteen nousuun yhtä nopeasti kuin toivottiin. Nykyisin kilpailu vetäjistä ja harrastajista on talvisin entistä kovempaa, sillä salibandyn lisäksi paikkakunnalla pelataan aktiivisesti koripalloa. Kahdeksan- ja kymmenvuotiaisiin poikiin on kuitenkin saatu taajamaliigaporukat, kun vahvistuksena on myös muutama hallipaikkakunnalla pelaava pälkäneläispoika.

 

1990-luvun pälkäneläislupauksista ei kasvanut NHL-ammattilaisia, eikä SM-liigapelureita.

Haaveet huippu-urasta huuhtoutuvat viimeistään murrosiän paikkeilla, kun treenaamiselle pitäisi omistautua tosissaan. Monet ripustavat tässä vaiheessa hokkarit naulaan. Samalla romukoppaan heitetään vuosien, jopa yli kymmenen vuoden työ. Junnujoukkueista putoavia ja ulos kasvavia pelaajia ei osata vetää aikuisten alasarjajoukkueisiin.

Harrastekiekkosarjaan lähtenyt pälkäneläinen kaveriporukka Karhukopla on mainio esimerkki siitä, miten vuosien työstä voi nauttia. Harrastesarjassa pelailu ei vaadi omistautumista eikä omaisuuksia. Jääkiekon jokamiessarjassa taklaamista ja lämäämistä on rajoitettu junnupelien tapaan. Tämän ansiosta sarjoihin voi lähteä, vaikka peleissä olisi välillä tullut muutaman vuoden tauko.

Voisikohan rimaa tarkistaa vielä olosuhteiden osalta? Haanloukas tarjoaa marraskuulta maaliskuulle ensiluokkaisen jään. Neljään kuukauteen mahtuu muutama paukkupakkas- ja lumipyrypäivä, mutta muuten olosuhteet olisivat hallipelien veroiset.

Eikä se ole pöllömpää painella kiekon perässä pikkupakkasessa, kun yllä kimaltelee tähtitaivas.

 

Kommentit (3)

  1. Asiaan vihkiytynyt

    Kylläpä sieltä Pälkäneen Lukosta muihin seuroihin siirtyneistä lupauksista taisi kuitenkin ainakin parista pojasta tulla ihan ammattilaisiakin tuolla jääkiekon jalolla saralla. Olisiko joku valittu SM-liigan parhaaksi maalivahdiksi 2012? Tomitus hoi! Taitaa joku toinenkin pelata ammatikseen tuolla USA:n mantereella. Erittäin upeaa on, että harrastustoiminta on taas esillä ja uudet ikäluokat ”loukussa” harrastavat hienoa lajia. vaan totuudessa olisi syytä pysyä. Montakos entistä salibandy (=h**okyykkä) tai maastojuoksijaa, luistelijaa…ansaitsee elantonsa harrastamassaan lajissa ja vieläpä ainoastaan kotikylän seuran eväillä? Kyllä ne tosiharrastajat valitettavasti tarvitsevat hieman parempia resursseja omaavan urheiluseuran kapasiteetin taakseen, jotta kehittyisivät lajissaan. Pienet seurat tekevät kuitenkin sen perustason ja laajan harrastajapohjan kanssa aivan korvaamattoman arvokkaan työn. Älkää nyt silti sekoittako niitä puurojanne ja vellejänne aivan tolkuttomiin juttuihin! Ja ottakaa ainakin selvää taustoista, ennenkuin tulee höpötettyä ihan soopaa! Tuntuu olevan hiukan ammattitaito toimittajalla hakusessa. Sainpas sanottua!

  2. Asiaan vihkiytynyt

    Lukiessani juttua Haanloukkaan kiekkohulinoista, ihmettelin toimittajan tietämättömyyttä entisten PäLu:n kiekkojunnujen nykytilanteesta. Eikös SM- liigan vuoden 2012 paras maalivahti ollut juuri näitä -90 luvun isoon seuraan loikanneita junnuja ja on vielä toinenkin loikkari, joka ansaitsee elantonsa taaloina pelaten ammatikseen jääkiekkoa!

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?