Sydän-Hämeen keskustaajamissa alkaa nykyisin olla tarjolla järkevänhintaisia ja nykytarpeisiin riittäviä laajakaistaratkaisuja. Sen sijaan sivukylissä käyttäjiä on niin vähän, etteivät operaattorit lähde rakentamaan kalliita valokaapeleita. Päinvastoin: parhaillaan ne purkavat pois vanhoja kuparijohtoja, ja monilta katkeaa kiinteä nettiyhteys lopullisesti.
Langattomat yhteydet eivät kata joka kolkkaa. Kaupungeissa tarjolla on 4G:tä, mutta Sydän-Hämeen kylissä haikaillaan vielä 3G:n perään.
Nopeat nettiyhteydetkin vaativat valokaapeleita. Bitit kulkevat ilmassa vain lähimpään kännykkämastoon ja siirtyvät sen jälkeen kaapeleihin. Siksi edessä on kaksi suurta johtourakkaa: sähköyhtiöt siirtävät piuhansa pylväistä maan alle myrskyiltä turvaan. Puhelinoperaattorit vaihtavat vanhoja kuparijohtoja valokaapeleiksi, joiden kapasiteetti riittää sekä puheen että bittien välittämiseen.
Ekanet-hankkeen avulla selvitetään parhaillaan, mihin Sydän-Hämeen kolkkiin pitäisi vetää valokaapeliyhteys. Esiselvitys ei ota kantaa siihen, kuka yhteydet rakentaa. Ekanet ei ole yhtiö, joka ryhtyy kaapeleita kaivamaan.
Tähän saakka yhteiskunnan hankkeet ja tuki eivät ole edistäneet toivotulla tavalla laajakaistan laajenemista. Monesti on käynyt päinvastoin: operaattorit ovat lopettaneet kalliiden sivukyläyhteyksien rakentamisen, kun tarjolle on tullut yhteiskunnan rahaa.
Pohjanmaan malli oli toisenlainen. Kun nettikausi koitti, siellä ryhdyttiin itse vetämään valokaapelia maahan.
Pohjanmaalta haettiin esimerkkiä myös Sydän-Hämeeseen, kun kunnantoimistoilla ja yrityksissä alettiin 15 vuotta sitten kaivata nopeampia yhteyksiä kuin silloin oli tarjolla.
Paikalliset yrittäjät räknäsivät, mihin hintaan valokaapelit olisi vedetty Pälkäneen, Luopioisten, Sahalahden ja Kuhmalahden välille. Runkoverkosta laajakaistaa olisi laajennettu sivukylille sitä tahtia kun tarvetta olisi ilmennyt. Verkko olisi saatu omiin käsiin ja sen rakennuskustannukset maksettu takaisin vuokraamalla sitä operaattoreille.
Kunnat eivät innostuneet omasta johdosta, vaan syytivät ensin EU:n tukirahat ja sitten omat rahat operaattorille. Yhtiö rakensi kuntien tarpeisiin Kapinetin, joka itse asiassa tarkoitti sitä, että kunnat maksoivat ensin puhelinlaskuja ja vuokrasivat sitten kaistaa yhtiön vetämästä valokaapelista.
Kunnat ovat 15 vuoden aikana pulittaneet operaattorille moninkertaisesti sen hinnan millä olisi aikanaan saatu valokaapelit kylästä toiseen. Samalla koko seutu olisi päässyt ratsastamaan tietoyhteiskuntaan aallonharjalla.
Jälkiviisastelu ei nopeuta nettiä yhtään, mutta toimii ehkä jonkinlaisena muistutuksena siitä, että joskus kannattaisi tarttua kynän sijaan paperiin. Kapinet-tarjouspyynnöt ja Ekanet-selvitykset eivät ole tuoneet laajakaistaa kyliin. Sen sijaan oma valokaapeli olisi laajentunut vähintään samaa tahtia kuin vesijohdot, sillä niiden merkitys asukkaille ja muuttajille on nykyisin yhtä suuri.