—T-liukua mennään sitten näin, 4-vuotias Viivi Nikkilä sanoo ja nostaa kädet sivuille, jalan suoraksi taakse vartalo vaaaksi ojentuneena.
—Tämä on piparkakkuliukua. Jalat yhteen ja levälleen, yhteen ja levälleen, tyttö esittää.
On innokas taitoluistelijan alku kokeillut vähän jo hyppyjäkin, vähän myös piruetteja. Niitä taitoja Viivi on oppinut Tapparan taitoluisteluryhmässä, jossa hän on käynyt viime syksystä lähtien.
Pieni jääprinsessa sai ensimmäisen kerran luistimet jalkaansa kolmen vanhana vuosi sitten.
—Viivi on kehittynyt tosi paljon, äiti Emilia Nikkilä kehuu.
Sahalahtelaistyttö siirtyikin vuoden alusta edistyneempien harrastajien ryhmään.
Huomenna uudestaan
Taitoluistelu on Viivin juttu, se kävi selväksi jo heti ensimmäisissä harjoituksissa.
—Kun Viivi tuli harkoista kotiin, niin hän sanoi, että minä haluan sitten huomenna uudestaan, äiti nauraa.
Sen jälkeen tyttö on luistellut tunneilla joka ikinen kerta, Kaukajärven hallissa tiistai-iltaisin kolmen vartin ajan. Kuljettajana on useimmiten Marko-isä, välillä mukaan lähtee koko perhe yksivuotiasta Lilaa myöten.
Tiistaipäiviksi ei juuri muuta ohjelmaa kasata. Nikkilän naisväki puuhailee keskenään kotona, jotta Viiville jää energiaa illan harjoituksia varten.
Viivin nykyisestä ryhmästä pyydetään edistyneempiä lapsia taitavampien joukkoon. Äiti melkein toivoo, ettei kutsu osuisi omaan tyttäreen.
—Se tietäisi kahta harjoituskertaa viikossa. Voisi olla tuon ikäiselle liian raskasta.
Jo nyt isä ja tytär käyvät luistelemassa myös perjantaisin. Hervannan jäähallissa on tuolloin päivällä ilmaista ja mailatonta yleisöluisteluaikaa kaikille halukkaille.
Monta ohjaajaa
Tapparan luistelukoulussa lähdetään liikkeelle ihan aakkosista. Riittää kun pysyy seisomassa luistimilla, ei tarvitse edes osata potkia eteenpäin.Viivin nykyisessä ryhmässä, Pikkutähdissä, on toistakymmentä luistelijaa ja 2-3 ohjaajaa. Tuon kokoisia ryhmiä on jäällä kerrallaan neljä. Kaikkein edistyneimpien ryhmässä on vain yksi ohjaaja.
—On yksi poikakin, tyttö sanoo oman ryhmänsä kokoonpanosta.
Paljon tehdään ja opitaan leikin varjolla. Mennään Kuka pelkää jäämiestä -leikkiä, jossa otetaan karkuun lähteviä kiinni erilaisia potkuja ja liukuja käyttäen.
—Mennään banaanihippaa. Kun on otettu kiinni, niin kädet nostetaan ylös banaanin muotoon. Kun pelastetaan, kädet lasketaan vaakatasoon alas, Viivi selittää.
Tyttö on tyytyväinen Tapparan luistelukoulun tarjontaan samoin kuin myös vanhemmat.
—Tosi hyvin on kaikki hoidettu. Laput ja ohjeet kulkevat, Emilia Nikkilä kehuu.
Viivin ikäisten ryhmä on täynnä, mutta tilaa on 6-7 –vuotiaiden aloittelijoiden ryhmässä. Sen ikäisenä luistelun kikoista saa vielä hyvin kiinni.
Piikki saa jäädä
Viivi liitelee jäällä valkoisilla kaunokeilla, hempeän vaaleanpunainen luistelukypärä päässään. Perheessä tiedetään nyt, ettei alimmaisia luistimien kärkipiikkejä kuulu poistaa.
—Parin kerran jälkeen harjoituksissa sanottiin, että taitoluistelijoilla pitää olla hyppyjä varten kaikki piikit tallella. Urheiluliikkeessä taas suositeltiin, että eka kärkipiikki täytyy ottaa pois, Emilia Nikkilä kertoo.
Pinkit timanttirivistöt koristavat luistinten suojia.
—Netäytyi laittaa joulunäytöstä varten, että erottuvat pukukopilla muista.
—Kiira Korven piti olla samassa näytöksessä, mutta se menikin Venäjälle, Viivi sanoo luistelijaidolistaan,
jonka hän on toistaiseksi nähnyt vain televisiossa ja kuvissa.
Seuraavan kerran Pikkutähdet esiintyvät yleisölle kevätnäytöksessä, minkä jälkeen harjoituksista alkaa kesäloma.
—Kesälläkin on luistelua, temperamenttinen tyttö mutristaa suutaan ja katsoo tiukasti äitiään.
