– Juu valmista on, onko Hennalla valmista? hissityöntekijä Tero Syväpää kysyy radiopuhelimen kautta rinteen yläpäästä.
– Juu, Henna Ilola vastaa huoltomökistä tarkastaen ensin konetaulusta, että kaikki valot näyttävät vihreää.
Menossa on Sappeen lasketteluhissien joka-aamuinen turvallisuustarkistus. Tarkistuksessa käydään läpi huolellisesti kaikki kohdat ja varmistetaan, että hissi toimii moitteettomasti, kun rinne avataan laskijoille. Tarkistuksen päätteeksi hissityöntekijät kuittaavat vielä huoltopäiväkirjan.
Tero Syväpää työskentelee Sappeen matkailukeskuksessa hissityöntekijöiden tauottajana kuudetta kautta. Aitoosta kotoisin olevalle Henna Ilolalle tämä kausi on ensimmäinen.
Henna aloitti työt lastenrinteen hissillä joulukuun puolessa välissä. Molemmat ovat sitä mieltä, että parasta hissityössä on se, kun näkee paljon erilaisia ihmisiä. Mukavaa bonusta on myös raitis ilma ja ”työhuone” upeilla maisemilla.
Kaiken kaikkiaan Sappeessa on noin pari kymmentä hissityöntekijää, jotka takaavat laskijoille turvalliset hissinousut.
Mutkittelu voi hajottaa hissin
Hissin kunnon lisäksi turvallisuuteen vaikuttaa laskijoiden hissikäyttäytyminen.
Ohjeet laskijoille ovat selkeät ja niitä noudatetaan pääsääntöisesti todella hyvin. Välillä hissityöntekijä joutuu kuitenkin puuttumaan laskijoiden hissikäyttäytymiseen ja usein syynä on mutkittelu hissin kanssa.
– Tietynikäisillä tytöillä ja pojilla tulee se, että mennään sen hissikapulan kanssa niin, että kiemurrellaan. Ja se on varmaan hauskaa, mutta siinä saattaa käydä niin, että se hissi hajoaa, kun se vaijeri putoaa sieltä pyöriltä. Sen takia se on kielletty, eikä ihan pahuuttaan. Jos hissi menee rikki, niin sitten ei kenelläkään ole kivaa, Tero Syväpää opastaa.
Tero kopauttaa kypäräänsä ja muistuttaa laskijoita myös toisesta erittäin tärkeästä asiasta: kypärän käytöstä. Kypäräpäiset laskijat ovat paras kiitos hiihtohissityöntekijälle.
– Sitä olisi monelta säästytty tässäkin mitä olen vuosien aikana nähnyt, jos olisi ollut kypärä päässä. Vaikka se ei ole pakollinen, niin suosittelen kaikille. Nykyään alkaa olla jo selkäpanssareita ja kaiken näköisiä suojuksia tuolla streetillä näillä pro-miehillä. Sieltä voisi ottaa esimerkkiä. Onneksi kypärän käyttö on joka vuosi kuitenkin selvästi lisääntynyt, Syväpää sanoo.
Saa todistaa onnistumisen iloja
Turvallisuustarkastuksen jälkeen lastenrinteeseen laitetaan valmiiksi eläinhahmoista muodostuva pujottelurata. Se on ollut suosittu ja rinteessä riittää vilinää.
Henna Ilola kertoo, että vilinästä huolimatta lasten hissillä jono etenee rauhallisesti. Kaikki pääsevät hissiin omien taitojensa mukaisessa tahdissa.
Hissityöntekijä saa myös usein seurata aitiopaikalta, kun ensikertalainen laskija on onnesta soikeana onnistumisen ilosta.
– Kerran esimerkiksi yksi pikku poika tuli innoissaan kertomaan, kun hän oli hypännyt ensimmäistä kertaa hyppyristä kaatumatta ja kuinka laskettelu on niin kivaa. Tällaiset tilanteet ovat ihania ja ainutlaatuisia hetkiä työpäivässä, Henna kertoo.
Hissityöntekijän työpäivä kestää normaalisti kahdeksan tuntia. Hiihtolomakaudella päivän pituuteen lisätään vielä noin kolme tai neljä tuntia. Hissityöntekijän on pidettävä siis pakkaskeleistä.
Monetko villasukat pitää olla jalassa, ettei varpaita palele?
– Ei yksiäkään. Kun on hyvät ja lämpimät talvikengät niin pärjää yksillä tavallisilla sukilla, Syvälä opastaa naurahtaen.
