Pirjo Lahtinen ja Arja Takala tallettavat lankoihin ja kankaisiin luonnon salaisuudet

Värien kutsuhuuto

Ne ovat olemassa kaikkialla, vaikka silmä ei niitä suoranaisesti erota. Ne voi aavistaa sienissä, jäkälissä, lehdissä, juurissa ja kukinnoissa, mutta

Värjääminen on hauskinta hyvän ystävän kanssa. Pirjo Lahtinen (seisomassa), Arja Takala ja yhteisen harrastuksen tuloksia.

silloin täytyy tuntea kasvit syvemmin kuin vain ulkonäöltä.

Ne ovat luonnon värejä, jotka eivät näyttäydy meille suoraan vaan vasta käytyään väripadan ja taitavan ja tietävän värjärin käsien kautta.

Pälkäneläiset kädentaitajat ja värjärit Pirjo Lahtinen ja Arja Takala tietävät, mikä on se kutsuhuuto, jolla houkutellaan esiin kymmeniä, jopa satoja värisävyjä lankoihin ja kankaisiin. Mutta kokeneimmillekaan värjäreille luonto ei paljasta aivan kaikkia salaisuuksiaan.

– Yksi jännittävä ja mieltä kiehtova tekijä tässä puuhassa on se, että ei koskaan tiedä ihan varmaksi, minkälainen sävystä tulee. Siihen vaikuttavat niin monet tekijät, Arja Takala kertoo.

Luonnonmateriaalien ominaisuuksiin vaikuttavat luonnonolosuhteet. Liian märkä kesä tai runsas auringonpaiste näkyvät valmiiksi värjätyssä lankavyyhdessä; saman lajin sieni voi värjätä eri vivahteita sen mukaan, missä se on kasvanut.

Siksi värjärit saavat aina nauttia yllätyksistä, vaikka käyttäisivät tuttuja materiaaleja. Jännittävintä ja palkitsevinta on silti kokeilla uusia, ja nehän eivät lopu.

– Värjääminen on vienyt mukanaan, naiset myöntävät.

Värjäysinto tarttuu

Pirjo Lahtinen on harrastanut värjäämistä pian vuosikymmenen. Ensimmäinen värjäys tapahtui pääsiäisenä 2004 kotona keittiön hellalla tavallisessa kattilassa. Värjäysmateriaalina oli silloin sormipaisukarve, eli vaikkapa koivun tai omenapuun kuorelta tuttu harmaa jäkälä.

– Värjääminen on minulla oikeastaan geeneissä, sillä pappani oli Pietarissa oppinsa saanut värjärimestari, Pirjo Lahtinen kertoo.

Itse asiassa hän yritti ensin vuosikymmenet vältellä ajatusta värjäämisestä vaikka on muuten monipuolinen kädentaitaja ja suuri käsityönystävä. Mutta lempeää ruskeaa loihtiva sormipaisukarve vei hänet tielle, jolta ei ole ollut paluuta.

Hänen ystävänsä ja työtoverinsa Arja Takala innostui mukaan värjäysharrastukseen pari vuotta myöhemmin. Hänkin on kädentaituri, joka nyplää, kutoo, maalaa posliinia, neuloo, ompelee…

– Ennen kouluikää tein jo käsitöitä ja nuorena likkana ompelin oikeastaan kaikki vaatteeni itse, Arja Takala kertoo.

Hän on jatkuvasti valmis tekemään uusia aluevaltauksia.

– Pirjon kesämökillä näin, mitä touhua värjääminen oikein on, ja aloin kokeilla lankojen värjäystä kotona. Ja sitten se oli menoa, hän nauraa.

Pirjo Lahtisen työ Sammalmättään kutsu on jakkara, joka on päällystetty itse värjätyillä langoilla. Kuvioinnissa on muistoja Laipasta Lahtisten kesämökiltä ja Koiransuoli-järven rannoilta.

Värjäyskasveja voi käyttää tuoreena tai kuivata. Lahtinen ja Takala käyttävät kumpaakin tapaa. Värjäyserät ovat erikokoisia ja niinpä astiatkin vaihtelevat kolmen litran kattilasta 150-litraiseen pataan.

– Parhaita värjättäviä ovat eläinperäiset villa ja silkki. Pellavaa ja puuvillaa voi myös värjätä, mutta niiden kanssa

Arja Takalan kehykseen kudottu työ Oravanmarja on herkkä luonnonkuva luonnon omilla väreillä.

tarvitaan eri puretus- eli kiinnitysaineaine, Arja Takala selittää.

Punasävyt karkasivat käsistä

Naiset hakeutuivat yhdessä Valkeakoski-opiston aikuisille tarkoitettuun käsityön taiteen perusopetusohjelmaan, joka kestään kaikkiaan kuusi vuotta. Lopputyönsä he tekivät luonnonkasvivärjäyksestä ja saivat aikaan näyttävän ja perusteellisen tutkielman, joka sisälsi 104 erilaista värjättyä lanka- ja kangasnäytettä.

Heidän viiteen kansioon koottu työnsä on ollut viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa näytteillä Voipaalan kartanossa Valkeakoski-opiston näyttelyssä ja herättänyt siellä hämmästystä ja ihastusta sellaisissakin, jotka eivät värjäämisestä paljon ymmärrä.

– Alun perin ei ollut tarkoitus tehdä niin laajaa työtä. Se lähti vähän käsistä, Pirjo Lahtinen selittää vaatimattomasti.

Jokaisessa näytteessä he käyttivät kolmea erilaista lankaa ja kolmea kangasta. Värjäysmateriaaleina he käyttivät 74:ää eri kasvia tai sientä, joissa oli jotain punaista joko lehdissä, versoissa, kuoressa tai juuressa. Työhön kului yli kaksi vuotta aikaa.

Ja sitten?

– Jatketaan värjäämistä tietysti, naiset vastaavat iloisesti. Ja opiskelua, nyt ollaan sellaisella opiston kurssilla kuin Värit ja muodot tekstiilityössä.

Molemmat kuuluvat myös vuonna 2001 perustettuun Värjärikiltaan, joka on alan harrastajien oma yhdistys. Killassa on jo lähes viisisataa, ja se järjestää joka kesä nelipäiväisen värjäritapahtuman, johon sisältyy luentoja ja työpajoja.

Kuusivuotisen Kokeileva käsityö -kurssin lopputyö on esitelty mapeissa, joissa on itse värjätyillä langoilla kirjotut kannet.

Rauhoitusta mielelle ja silmälle

Luonto ei kitsastele luovuttaessaan värejä niille, jotka osaavat kutsua ne esiin. Lankavyyhtien, neuletöiden ja kankaiden värirunsaus hivelee

silmää, kaikki värit tuntuvat sopivan jollakin tavoin yhteen eikä riitasointuja näy.

– Kaikki luonnon värit ovat pehmeitä ja rauhoittavia, Arja Takala sanoo.

Värjääminen ei ole hätikköjen hommaa. Työskentelyssä on oma rauhallinen rytminsä, jossa ei tunneta pikakomentoja.

– Luonnossa viihtyminen ja luonnon tunteminen ovat tietysti tärkeitä, koska suurin osa värjäysmateriaaleista tulee sieltä, Pirjo Lahtinen pohtii.

– Ja tuntuu mukavalta, kun voi hyvän ystävän kanssa sen tehdä. Siinä on yksi tärkeä osa harrastusta, Arja Takala lisää.

He tekevät paljon yhteisiä keruumatkoja luontoon, mutta he kasvattavat värjäyskasveja myös kotipihoissaan.

– Esimerkiksi morsinko, tiikerikaunosilmä, samettikukka, purppurarevonhäntä ja musta-auringonkukka kasvavat omassa pihassa. Luonnossa olemme varovaisia, keräämme luontoa ja jokamiehenoikeuksia kunnioittaen – luonnon suojeleminen ja arvostaminen on osa tätä harrastusta, Pirjo Lahtinen kertoo.

Värjätyt langat ja kankaat neulotaan, virkataan ja ommellaan. Ahkerat rouvat täyttävät vapaahetket neulaa ja puikkoja käytellen. Pirjo Lahtinen on opetellut myös kehräämään ja hankkinut itselleen Puolasta uuden rukin, joka on hieman erilainen kuin perinteinen malli. Oikeastaan ketjun alkupäästä puuttuvat vain lampaat.

– Niitäkin minulla olisi, jos olisi talossa navetta, Pirjo Lahtinen huokaa.

Luonnon värikirjoa villalangoissa

 

Verihelttaseitikki

Kaali-sipuli

 

Morsinko

Musta-auringonkukka

Punajuuri

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?