Mälkilän Sofian isoviha

Kangasalan Kerppolan kartanossa pidettiin toukokuussa vuonna 1722 käräjiä. Niille oli Pälkäneen Mälkilästä määrätty saapumaan ratsumiehen vaimo Sofia Samuelintytär, jota syytettiin huoruudesta.

Rauha oli solmittu edellisenä syksynä, mutta tämän naisen oli silti vielä taisteltava. Eikä sitä taistelua käyty enää Kostianvirrasta, vaan Sofian kunniasta.

 

Yhteinen taival

Sofia Samuelintytär ja renki Yrjö Pekanpoika olivat menneet naimisiin uuden vuosisadan kynnyksellä ja perustaneet perheen Pälkäneen Mälkilän kylään. Suurista nälkävuosista oli Pälkäneellä selvitty ja tiedettiin, että uusi sota oli alkanut vuonna 1700.

Esikoispoika Yrjö näki päivänvalon Mallasveden rannalla vuonna 1702.

Sofia ja Yrjö olivat tilatonta väkeä, joten mies teki töitä eri taloissa saadakseen perheelle elannon. Vuoden 1708 tienoilla hänestä tuli ratsumies Mälkilän Laurilan rustholliin.

Palkka kenties houkutteli perheellistä miestä, vaikka pesti tiesikin lähtöä rykmentin mukana sotaan, josta ei aina palattu.

Perhe oli kasvanut tasaisesti. Isonvihan kynnyksellä syyskuussa 1713 Pälkäneen kirkkomaahan haudattiin perheen Juho-poika. Silloin jo tiedettiin, että venäläiset joukot olivat pelottavan lähellä. Pälkäne oli valittu taistelupaikaksi ja Kostianvirtaa linnoitettiin.

Perhe hajoaa

Ei ole tietoa, minne noin 30-vuotias Sofia lastensa kanssa pakeni, kun tykkituli Onkkaalan suunnalla alkoi.

Aviomies oli jossain taistelun melskeissä, eikä hän voinut auttaa perhettään. Vanhin poika Yrjö oli vasta 11-vuotias ja muut sitä nuorempia.

Pälkäneellä oli paljon vaimoja ja leskiä vastaavanlaisessa tilanteessa tekemässä kiireisiä päätöksiä elämästä ja kuolemasta.

Venäläiset tulivat sumun turvin lautoilla Mallasveden yli Mälkilän kylään, jossa käytiin lyhyt taistelu. Ruotsin armeija peräytyi ja Pälkäne jäi venäläisten haltuun.

Pitäjä ryöstettiin. Jokaisen naisen oli pakko selvitä miten parhaiten pystyi – ja piiloutua. Se tiedettiin mikä oli naisten osa vihollissotilaiden käsissä.

Ratsumies Yrjö Pekanpoika jäi samaan aikaan venäläisten vangiksi Janakkalassa. Hänet liitettiin venäläiseen rykmenttiin.

Sofian elämässä taas alkoi sekava ja vaikea miehitysaika. Miehen kohtalosta ei ollut mitään tietoa ja koko kotipitäjä vihollisen jäljiltä sekaisin. Silti Sofian piti huolehtia lapsista ja yrittää saada elämä edes jotenkin kulkemaan.

Lyhyt onnen hetki

Sofia selvisi ja pahimman ryöstelyn jälkeen olot Pälkäneellä rauhoittuivat.

Yrjö Pekanpoikakin pääsi venäläisestä rykmentistään käymään kotipitäjässä vuonna 1717 ja tapaamaan perhettään sekä muita tuttuja ihmisiä. Olipa hän jutellut kohtalostaan myös kirkkoherra Matias Italininkin kanssa.

Sitten Yrjön piti taas lähteä eikä hänestä kuultu mitään vuosiin.

Yllättäen viikkoa ennen Pyhäinpävää vuonna 1720 Sofia sai kutsun saapua Onkkaalaan. Yrjö oli saapunut sinne erään venäläisen partion kanssa, jota hän yhdessä venäläisen kapteenin kanssa johti. Ilmeisesti kyseessä oli tiedustelupartio, jonka tehtäviin kuului huomaamattomasti tutkia ja tarkkailla seutua. Yrjö oli ehkä määrätty oppaaksi, koska hän tunsi seutua.

Pitkästä aikaa aviopari tapasi toisensa, mutta yksi lyhyt yö oli pian vietetty ja Yrjön piti jatkaa partion kanssa eteenpäin eikä ollut tietoa seuraavasta tapaamisesta. Mies lupasi vaimolleen, että hän ottaisi venäläisestä rykmentistä tavalla tai toisella eron ja palaisi perheensä luokse.

Muutaman viikon kuluttua Sofia huomasi olevansa raskaana. Olot olivat suhteellisen rauhalliset ja miehitykseen hiljalleen totuttu.

Pahat kielet alkoivat kylissä laulaa. Kenen lasta Sofia mahtoikaan kantaa? Eihän Yrjöä oltu nähnyt vuosikausiin Pälkäneellä. Ettei vain Sofialla olisi ollut salainen ja luvaton suhde ties kenen kanssa.

Sofia oli aviossa oleva nainen, joten häntä siis epäiltiin huoruudesta.

Huhut sodan loppumisesta eivät siinä tilanteessa raskaana olevaa naista varmaankaan lohduttaneet. Lapsi syntyi ja kastettiin elokuun 31. päivänä Liisaksi vain päivä sen jälkeen, kun Uudenkaupungin rauha oli solmittu. Kummeina olivat Mälkilän molemmat ratsumiehet Erkki Vilhelminpoika ja Mikko Matinpoika mikä viittaa siihen, että lähin naapurusto uskoi Sofiaa.

 

Häpeän varjo

Lapsen syntyessä Sofia epäili, että aviomies saattoi olla kuollutkin, minkä tiedon pappi kirjasi syntyneiden luetteloon.

Pälkäneen kappalainen Olaus Casterenius uskoi Sofian kertomukseen yhdestä yöstä Onkkaalassa ja kirjoitti kastekirjaan Sofian antamat lisätiedot. Hän ei halunnut merkitä Sofian lasta isättömäksi ja aviottomaksi.

Nimismies Carl Bogan päätöksellä Sofia määrättiin käräjille vastaamaan huoruussyytöksiin.

Toukokuussa 1722 Sofia sitten matkasi Kangasalle käräjille, jotka olivat vasta toiset rauhan palaamisen jälkeen. Yksin hän ei ollut, koska samoilla käräjillä oli syytettyinä Mälkilästä myös Riitta Simontytär ja eräs Sofia Matintytär.

Sotilaanleski Riitta oli elänyt yhdessä venäläisen sotilaan kanssa ja synnyttänyt tälle lapsen lokakuussa 1721. Rauhan palattua Ivan oli lähtenyt takaisin Venäjälle. Toinen Sofia taas oli synnyttänyt aviottoman lapsen sulhaselleen, joka oli vangittu Kyrön taistelussa ja päätynyt venäläiseen rykmenttiin. Pari ei ollut ehtinyt vihille sodan tuoksinassa, mutta he olivat tavanneet Lammilla minkä seurauksena Sofia oli tullut raskaaksi.

Oikeus ei tuntenut armoa mitä tuli naisten siveyteen, olipa poikkeustila tai ei. Laki oli tarkka ja sitä valvottiin tiukasti. Lasten piti syntyä avioliitossa tai muuten seurasi rangaistus: sakkoja ja jalkapuuta. Avioliiton ulkopuolisesta suhteesta rankaistiin vielä kovemmin kuin naimattomien keskinäisestä kanssakäymisestä.

Sofia selvitti tarinansa oikeudelle. Periksi hän ei antanut ja vakuutti odottavansa miestään yhä edelleenkin.

Hänen sanaansa ei uskottu, mutta onneksi löytyi todistaja: lautamies Juho Tuomaanpoika, joka oli Onkkaalan Kankilan isäntä. Tämä pystyi käsi Raamatulla vannomaan, että Yrjö Pekanpoika todella oli tullut Onkkaalaan viikkoa ennen Pyhäinpäivää vuonna 1720 erään venäläisen kapteenin kanssa. Miehet olivat tavanneet.

Kysyttäessä Juho oli täysin varma, että kyseessä oli sama mies kuin ratsumies Yrjö, joka oli ollut kolme vuotta Kankilassa renkinäkin vuosisadan alkupuolella. Juho tiesi kertoa senkin, että Yrjö ja Sofia olivat yöpyneet tuolloin eräässä talon kamarissa.

Lautamiehen sana painoi ja oikeus totesi, että Sofia on syytön. Hän saattoi siis palata kunniallisena naisena Mälkilään, kun taas Riitta ja toinen Sofia saivat rangaistukset salavuoteudesta.

 

Isonvihan jälkeen

Isovihan hinta oli kova. Se vei Sofia Samuelintyttäreltä aviomiehen ja melkein maineenkin.

Oikeudelle Sofia oli sanonut, että odottaisi miestään uskollisesti takaisin. Odotuksesta tuli Sofian elämän mittainen, sillä Yrjö jäi sille tielleen eikä hänen kohtaloaan tiedetä.

Sofia eli isonvihan jälkeen lastensa kanssa leskenä ja itsellisenä Mälkilässä. Sieltä hän muutti vuonna 1748 Onkkaalaan poikansa sotilas Yrjö Fallströmin talouteen.

Sofia eli aikakauden mittapuulla varsin pitkän elämän. Hän kuoli Onkkaalassa vasta 76-vuotiaana vuonna 1756. Ehkäpä hänen elämänsä loppupuoli oli rauhallista ja turvattua. Mahdollisesti hän sai myös iloa lukuisista lapsenlapsistaan, joiden näki varttuvan.

Sofian elämäntarina on samalla tarina isovihasta. Se on tarina Pälkäneestä, joka joutui keskelle taistelua ja miehitystä.

Tiina Miettinen

Sofian isoviha alkoi, kun hän vain hieman ennen Kostianvirran taistelua hautasi poikansa. Se päättyi kun hän kantoi pienen Liisan kasteelle elokuun lopulla vuonna 1721. Niiden kahden päivän väliin oli mahtunut melkeinpä liiankin paljon kestettävää, mutta elämä jatkui pienessä tyttövauvassa.

Suuressa Pohjan sodassa armeijat ottivat yhteen. Kuninkaat ja suuret sotapäälliköt jäävät historian lehdille. Pälkäneläiset Sofia ja Yrjö näyttelivät omat vaatimattomat osansa historiassa ja heidänkin tarinansa nivoutuu osaksi suurten tapahtumien vyöryä.

Tiina Miettinen

 

Lähteet:
Kangasalan, Kuhmalahden ja Pälkäneen neljänneksen käräjät 17.–19.5.1722.
Pälkäneen rippikirjat 1736–1743, 1744–1750, 1751–1758.
Pälkäneen syntyneet, vihityt ja kuolleet 1711–1756.

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?