Sahalahden kappeliseurakunnassa ei tänä talvena pidetä perinteisiä kinkereitä, joille kylien väkeä kokoontuu kulloinkin järjestelyvuorossa olevaan taloon. Tilalle ovat tulleet teemakinkerit.
Virsi- ja soppakinkerit on jo pidetty. Vilpeilässä lapset opettajineen osallistuivat koulukinkereille viime perjantaina. Tulossa on vielä ainakin laavukinkerit, mahdollisesti myös pirttikinkerit, jos niille löytyy järjestäjä.
– Kohdennetaan ja tiivistetään, kappeliseurakunnan kappalainen Tuula Lehto kuvaa uutta toimintatapaa.
Siitä, vakiinnuttavatko teemakinkerit paikkansa pysyvänä käytäntönä, Lehto ei sano vielä mitään varmaa.
– Riippuu siitä, millainen vastaanotto niillä on.
Sanan nälkä ei katoa
Sahalahdella on lähdetty uudistamaan kinkerikulttuuria käytännön tarpeesta. Kodeissa pidettävät kinkerit ovat lakanneet vetämästä kyläläisiä entisen veroisesti. Pitopaikkojakin on pudonnut järjestelyrenkaista pois.
– Perinteiset kinkerit toimintamuotona eivät enää palvelleet seurakuntalaisia.
– Kylillä asuu vanhempia ihmisiä, jotka eivät jaksa osallistua. Toisaalta kinkereitä ei jakseta järjestää. Kuhmalahden kylillä pidetään tänä vuonna vain kolmet kinkerit, Tuula Lehto tietää.
Teemakinkereitä voidaan pitää perinteisten kinkereiden päivitettynä muotona.
– Hengellisen sanoma kaipuu ei ole kadonnut minnekään, kappalainen huomauttaa.
Hyviä veisaajia
Vilpeilän koulukinkerit avataan vanhalla tutulla virrellä Totuuden henki. Sen lapset, runsas parikymmentä 1-4 –luokkalaista, veisaavat komeasti, samoin kuin Janne Kyrönlahden opettamat uudet aamuvirret 535 ja 540.
– Tehän laulatte hyvin, Tuula-pappi syystäkin kehuu koululaisia, joiden olisi luullut harjoitelleen virsiä etukäteen.
Virsien opettamisen lomassa kanttori intoutuu muistelemaan omia koulukinkerikokemuksiaan.
– Piti osata läksyt kuin vettä vaan. Raamatusta täytyi opetella pitkät pätkät ja myös virsikirjasta. Monet sen aikaiset virret olivat vielä vaikeatajuisia, Kyrönlahti kuvaa tehtävän työläyttä.
Nykyisin koulukinkerit ovat Janne Kyrönlahden käsityksen mukaan todella harvinaisia tilaisuuksia. Itse hän muistaa työuransa aikana olleensa yksillä koulukinkereillä Tampereella.
Toiminnallista opetusta
Vilpeilän koulukinkereillä Raamattuopetusta annetaan toiminnallisten tuokioiden avulla. Nuorisotyönohjaaja Katja Kohonen levittää luokkaan 9 isoa hedelmän kuvaa, joihin on kirjoitettu asioita ja ominaisuuksia itsehillinnästä uskollisuuteen.
– Minä luen 9 kertomusta. Menette aina kunkin kertomuksen jälkeen sen hedelmän luokse, minkä tekstin ajattelette kuvastavan kertomuksen sanomaa, Kohonen ohjeistaa.
Toimintatuokio nivoutuu Raamatun opetukseen hengen hedelmistä.
– Joudumme moniin erilaisiin tilanteisiin, joissa pitää valita, mitä tehdä. Kun toimimme hyvillä tavoilla, niin siitä on hyviä seuraamuksia. Huono käytös taas saa paljon pahaa aikaan, Katja Kohonen opettaa.
– Nyt kudotaan verkkoa, Tuula-pappi ilmoittaa ja heittää lankakerän eteenpäin.
Lopulta kaikki oppilaat ovat kieputettuina osaksi yhteistä kudelmaa.
– Kaikki me olemme Jumalan luomaa maailmaa, ihmiset ja eläimet, tarpeellisia toisillemme. Jokaisella on tehtävänsä ja paikkansa. Kun teet jotakin, se vaikuttaa muihin, Tuula Lehto sanoo ja vahvistaa asian vetämällä verkon säiettä kireämmälle.
