Pelkällä perkeleellä ei pitkälle pötkitä

Naapurit-dokumentin keskeiset henkilöt, taloyhtiön talotoimikunnan puheenjohtaja Pekka ja taloyhtiön asukas Omar juttelemassa. Kuva: Made Oy

En voi elää ilman sinua, en voi elää sinun kanssasi. Romanttiseen rakkauteen liitetty sanonta pätee yhtä hyvin myös elämään naapureittemme kanssa.

– Olemme sosiaalisia eläimiä ja tarvitsemme naapuriamme ja toisia ihmisiä tullaksemme ihmisiksi, kangasalalainen dokumentaristi Tuija Halttunen näkee.

Asian ymmärtäminen ei kuitenkaan tee yhteiselosta yhtään sen helpompaa. Liian usein meissä kuplii pinnan alla perisuomalainen halu murahtaa ja mulkoilla vierasta näkyä pihapiirissämme.

– Nykyään Suomessa ei riitä, että huudan perkele, kun naapurimiehen veistämä lastu kulkee virtaa pitkin alas omaan rantaan. Tämän päivän maailma on iso kylä, jossa naapureiksemme saattaa yhtä hyvin pöllähtää pohjoisen putkimies kuin afgaanikenraali, eikä pelkällä perkeleellä pitkälle pötkitä, Halttunen tiivistää.

Halttusen kuvaama ja ohjaama dokumenttielokuva Naapurit esitetään Yleisradion Dokumenttiprojektissa 18. helmikuuta. Naapurit kertoo ylöjärveläisen vuokrataloyhtiön elämästä. Taloyhtiöön alkoi kymmenen vuotta sitten ilmestyä oudon näköisiä ihmisiä outoine tapoineen. Monikulttuurinen Suomi peilautuu yhteisön arjen pienissä suruissa ja iloissa: miten toimitaan pihalla, mistä tulee oudon ruoan haju, miten toimitaan kun naapurilla on suru?

– Dokumentti on henkilövetoinen. Sitä vievät eteenpäin keskustelut ja arjen pienet tilanteet. Oma roolini oli yrittää olla täysin tarkkailevassa roolissa, Halttunen sanoo.

Dokumentin keskipisteenä oleva kerrostaloyhtiö koostuu muutamasta kerrostalosta. Pekka, taloyhtiön talotoimikunnan puheenjohtaja, paimentaa asukkaiden yhteisöä. Muita henkilöitä ovat Omar, somaliperheen isä, taloyhtiön lukuisat muut eri kansallisuuksia edustavat asukkaat sekä taloissa työtehtävissä vieraileva Timo, Suomen Pakolaisavun KOTILO-projektin sovittelija.

– Elokuvaa tehdessäni tunsin kurkistaneeni perusasioihin: oman reviirin puolustamiseen, ihmissuhteiden vaikeuteen sekä murrosvaiheeseen, jossa kantasuomalainen tällä hetkellä asuu maahanmuuttajien astuessa omaan pihapiiriin. Toivon, että myös katsojat saavat kurkistaa ihmisenä olemiseen samassa hengessä eli avoimesti tarkkaillen ja hyväksyen ihmiset epäloogisina olentoina, joiden arjen toimintaa ei useinkaan ohjaa järki vaan primitiivisemmät reaktiot ja tunteet kuten pelko, hyväksytyksi tulemisen tarve sekä tarve kuulua johonkin ryhmään.

 

Vaikea taiteenlaji

Kangasalla asuva Tuija Halttunen on tehnyt yli 20 dokumenttielokuvaa. Hän työskentelee elokuvataiteen läänintaiteilijana Pirkanmaalla.

Halttunen kuvasi Naapureita kahden vuoden ajan. Hän kertoo oppineensa työprosessin aikana ainakin sen, että asioista kannattaa puhua, ei vaieta.

– Yhteensä lähes neljän vuoden elokuvan tekemisen jälkeen en ole yhtään viisaampi: mulkoilen yhä naapuriani, joka mielestäni toimii väärin ja olen varma, että aiheutan hänelle samanlaisia kiukun hetkiä omalla käytökselläni. Kuitenkin elokuvan myötä minulle avautui uusi, suomalaiselle ehkä vieraskin mahdollisuus: asioista voi keskustella ja niitä voi sovitella, Halttunen lisää.

Dokumentaristi kiinnostui aiheesta kuultuaan radiosta jutun naapurisovittelusta. Alun perin tarkoitus oli kuvata kantasuomalaisten välisiä naapurisuhteita, mutta kuvauspaikan valinnan myötä huomio kiinnittyi juuri suomalaisten ja maahanmuuttajien suhteisiin.

Halttunen on tehnyt uransa aikana yli kaksikymmentä dokumenttielokuvaa. Hän toteaa, että parasta niiden teossa on juuri yllätyksellisyys: todellisuus ei ikinä vastaa käsikirjoitusta.

– Dokumenttiohjaajan on sopeuduttava tilanteeseen kuin tilanteeseen ja pysyttävä avoimena. Todellisuutta ei pidä lähteä muokkaamaan omien käsitystensä mukaan, vaan antaa tilanteiden kehittyä omalla painollaan, hän mainitsee.

Keski-Suomesta kotoisin olevasta Halttusesta piti alun perin tulla toimittaja, mutta vuoden mittainen opiskelu kansalaisopiston toimittajalinjalla osoitti, että ala ei ole häntä varten. Kansalaisopistovuoden jälkeen nainen haki Taideteolliseen korkeakouluun ohjaaja- ja käsikirjoittajalinjalle. Sisään otettiin vain kaksi opiskelijaa. Halttunen jäi varasijalle.

– Tästä masentuneena ja kokemattomana sitten ajattelin, ettei ala ehkä olekaan minua varten. Siinä tuli perustettua perhe ja tehtyä jo yksi lapsikin, ennen kuin päätin 28-vuotiaana hakea Tampereelle taiteen ja viestinnän oppilaitokseen.

Koulun ovet aukenivat, ja Halttunen pääsi opiskelemaan elokuva-alaa, joka tuntui olevan sydäntä lähinnä. Hänen lopputyönsä, Halttusen omista vanhemmista kertova Taivas ja maa palkittiin Risto Jarva -palkinnolla vuonna 1996.

– Dokumenttielokuva vei mukanaan, vaikka luulin opiskelujeni alussa suuntautuvani fiktiopuolelle.

Hyvän dokumenttiohjaajan piirteitä ovat Halttusen mukaan uteliaisuus ihmisiä ja maailmaa kohtaan, empatiakyky, rohkeus tarttua tilanteisiin, ihmisen kunnioitus, sitkeys sekä kyky kuunnella ja tarkkailla.

– Siitä ei pääse mihinkään, että dokumentti on vaikea taiteenlaji. Totuudessa pysyminen on haasteellista, kun jo pelkät kuvausvälineet saattavat muuttaa kuvattavien käyttäytymistä jonkin verran. Omat asenteet ja arvotkin pitäisi pystyä häivyttämään lopputuloksesta pois niin hyvin kuin mahdollista, jotta teos olisi mahdollisimman totuudenmukainen, Halttunen miettii.

 

Pirkanmaan läänintaiteilija

Tuija Halttunen on työskennellyt vuodesta 2010 asti elokuvataiteen läänintaiteilijana Pirkanmaalla. Läänintaiteilijoiden tehtävänä on edistää alueensa taiteilijoiden asemaa. Läänintaiteilijat valitaan yleensä 1–7 vuoden määräajaksi kerrallaan.

Suomessa läänintaiteilijoina työskentelee kaikkiaan nelisenkymmentä henkilöä. Pirkanmaalla heitä on kolme: elokuvataiteen lisäksi maakunnassa on musiikin ja katutaiteen läänintaiteilija.

– Työni on hyvin vapaata. Järjestän esimerkiksi erilaisia koulutuksia ja kursseja taiteilijoille. Lisäksi järjestän erilaisia yleisötapahtumia, joissa teemme alaamme tutuksi yleisölle, Halttunen kertoo.

 

Naapurit

Ohjaus Tuija Halttunen

Kuvaus Tuija Halttunen

Leikkaus Riitta Poikselkä

Äänisuunnittelu Janne Laine

Musiikki Ilkka Heinonen

Tuottaja Ulla Simonen