Uskommeko geenien voimaan?

Aikakauslehdet ja sanomalehtien teemasivut ovat viime päivinä täyttyneet natsi-Saksasta kertovilla jutuilla. Syynä on se, että kuun vaihteessa tuli kuluneeksi 80 vuotta Adolf Hitlerin valtaan astumisesta.

Hän sai reilussa kymmenessä vuodessa aikaan valtavaa tuhoa koko Euroopassa. Karmein sivujuonne oli miljoonien juutalaisten tuhoaminen.

Natsien rotuopissa geenit ja syntyperä ratkaisivat sen, millainen ihminen oli. Pohjoismaalainen hyvinvointivaltio ja Suomen sotien jälkeinen nousu perustuu päinvastaiseen ajatukseen: kasvuympäristö ja koulutus ratkaisee sen, millaiseksi ihminen kehittyy.

Meillä on ajateltu, että jokaisella on taustaan katsomatta oikeus opiskella ja edetä elämässään. Näin on saatu käyttöön pienen kansan parhaat voimat.

 

Maahanmuutto ei ole onnistunut mutkitta missään maailmankolkassa. Myös Suomessa esimerkiksi karjalaisten asuttaminen aiheutti sotien jälkeen yhteentörmäyksiä ja kitkaa. Jälkikäteen voidaan kuitenkin tunnustaa, että moni paikkakunta sai piristysruiskeen, kun kylään saatiin uutta verta.

Sama on tapahtunut isommassa mitassa monissa sellaisissa yhteiskunnissa, joihin on sulautunut jo pidempään muualta muuttaneita aineksia. Meillä Suomessa tämä kehitys on vielä alkutekijöissään, ja siksi törmäämme toisinaan rasistisiin ilmiöihin.

Niitä kannattaisi tarkastella siltä pohjalta, ajattelemmeko natsien tapaan, että ihminen on ohjelmoitu geeneihin. Vai uskommeko pohjoismaisen hyvinvointivaltion tapaan, että ympäristö muokkaa ihmisestä sen mitä hän on.

Jos vannomme pelkkien geenien nimiin, voimme haudata sivistysvaltion ja lopettaa koulutukseen panostamisen, sillä jokaiselle on tiedossa syntyperän mukainen paikka yhteiskunnassa.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?