Netin seuranhakupalvelut ovat hiljentäneet lehtien henkilökohtaista-palstat.
Netissä valitaan lukemattomista vaihtoehdoista, millaisia ominaisuuksia kumppanilta halutaan. Tarkkojen kriteerien perusteella kone osaa valita ihannekumppanin.
Kun kansalaisopiston luovan kirjoittamisen ryhmä kirjoitti henkilökohtaista-palstalle, ruumiinrakenteen ja hiusten värin sijaan keskityttiin syvällisempiin ominaisuuksiin. Tekstejä saattoi ohjailla Marketta Vaismaan lukema teksti. Se oli amerikkalaisen runoilijan, Allen Ginsbergin lehteen laittama ilmoitus, joka ei tosin poikinut yhtään vastausta.
Kirjoittajien tarvinnut tiivistää ja typistää tekstejä, sillä tällä kertaa joka rivi ei maksanut, kuten oikealla sanomalehtipalstalla. Ilmoituksista tuli varsin erilaisia. Yksi kirjoitti runon, toinen käytti taitavasti murretta ja kolmas sarkasmia.
Näin luovan kirjoittamisen ryhmässä käy yleensä joka tehtävässä. Vaikka aihe on sama, siitä syntyy aivan erilaisia tekstejä. Ja joskus lukijakin tulkitsee tekstin eri tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut.
Porukka vaientaa sisäisen sensorin
Valkeakoski-opiston luovan kirjoittamisen ryhmä kokoontuu kahden viikon välein. Kokoontuminen on juhlahetki: silloin kuullaan, mitä mieltä muut ovat omasta tekstistä.
– Tekstiä ei oikeastaan ole olemassa, jos se ei tule luetuksi, Marketta Vaismaa sanoo.
Tuttu ryhmä innostaa heittäytymään kynän vietäväksi.
– Porukka auttaa vaimentamaan sisäisen sensorin, viidettä vuotta mukana oleva Mira Andrejeff sanoo.
Sydänverellä kirjoitetuista teksteistä ei etsitä virheitä tai parannettavaa. Niitä ei arvostella, vaan arvostetaan.
– Ei voi sanoa, että hymyilet huonosti. Sama pätee muunkin itseilmaisun kuten kirjoittamisen kanssa: tässä mielessä kukaan ei voi sanoa, että kirjoitat huonosti, Vaismaa sanoo.
Lukijat keskittyvät tekstin sisältöön, eivät oikeakielisyyteen – jos opettajalta ei ole erikseen toivottu kielenhuoltoa.
Tämän kauden erikoisuus on ollut murre, jolla kirjoittavat ovat rikastuttaneet tekstejään.
Kirjoittajapiiriin ajetaan Helsingistä
Nykyihmiset viestivät kirjoittamalla erilaisilla vempaimilla.
– Kirjoitustaito entistä tärkeämpi taito, Vuokko Sivuranta sanoo.
Hänelle luova kirjoittaminen on tarkoittanut opituista kahleista luopumista.
– Nyt ei kirjoiteta ylioppilaslautakunnalle. Ei ole vaarallista, jos teksti ja otsikko eivät vastaa saumattomasti toisiaan.
Lukion opettajana päivätyönsä tehnyt Sivuranta on kirjoittanut ennenkin paljon, mutta lähinnä asiatekstiä.
– Halusin kokeilla, löytyisikö sisältä muutakin, helsinkiläinen Sivuranta sanoo.
Kirjoittajapiiri saa hänet ajamaan joka toinen viikko Pälkäneelle. Aiemmin hän on viettänyt isänsä kotipaikkakunnalla lähinnä kesiä.
Mutta ei hän silti ole ryhmän kaukaisin jäsen, sillä Martti Grönfors osallistuu toimintaan talvisin Sri Lankasta käsin.
– Ei hän aina itse kirjoita, mutta on mukana lukemassa ja antamassa palautetta toisten teksteistä, muut kirjoittajat kertovat.
Sopivan kokoinen aihe on tärkeä
Kirjoittajat ovat nopeasti liikkeellä, kun kansalaisopiston kursseille ilmoittautuminen kesällä alkaa. Porukka vitsailee puhuvansa ryhmästä varovasti kylillä, ettei mukaan tulisi ryntäystä.
Tänä vuonna mukaan liittyneet Mari Laesterä ja Anu Potkonen kehuvat, että tulokkaat otettiin avosylin vastaan. Molemmilla on samantyylinen kirjoittajatausta: lukioaikojen jälkeen ei ole tullut kirjoitettua kuin joitain runoja, mutta ryhmässä he ovat löytäneet kirjoittajan itsessään.
Pääosa luovan kirjoittamisen kurssilaisista on jo vuosikausia mukana olleita konkareita. Tämä pakottaa myös vetäjän uusiutumaan. Vanhoja tehtäviä ei voi kierrättää vuodesta toiseen.
Sekä kurssin vetäjä että kirjoittajat ovat samaa mieltä siitä, että tehtävänanto on tärkeää: silloin ei synny mitään, jos sanotaan, että kirjoittakaa jotakin.
Aiheet eivät voi olla liian suuria eivätkä pieniä. Sopiva tehtävä laittaa rattaat pyörimään. Silloin kirjoittaminen on vähän kuin kalastusta: kirjoittaja laittaa madon koukkuun ja katsoo mitä vedestä nousee.
Deadline varmistaa, että teksti syntyy
Kirjoittajakurssi tarjoaa innostavien lukijoiden ja aiheiden lisäksi myös deadlinen. Ilman määräaikaa monen tekstit jäisivät syntymättä.
Kaikki lähettävät omat tekstinsä viimeistään keskiviikkokokoontumista edeltävänä sunnuntaina, jotta ryhmällä on aikaa lukea toistensa kirjoitukset. Osa kirjoittajista ei ole ehtinyt edellisestä kokoontumisesta kunnolla kotiin, kun ensimmäinen teksti kolahtaa jo kurssilaisten sähköpostiin. Se tulee yleensä Paula Härköseltä. Jos oma idea on vielä hautumassa, moni kuitenkin varoo lukemasta toisten tekstejä.
Kokoontumisessa valtaosa ajasta menee edelliskerran aihetta purettaessa. Lopuksi pohjustetaan pikaisesti seuraavan kerran tehtävä.
– Aika loppuu joka kerta kesken. Siksi laitan vielä perään sähköpostin, jossa tarkennan aihetta ja selitän, mitä yritin kokoontumisessa selittää, Marketta Vaismaa nauraa.
Henkilökohtaista
En haastele turhia,
on kropassa kurvia.
Iho sileä, kimmoinen
sydän kylmä, hehkuinen.
En paljon mä vaadi,
en timantteja haali.
Mut yllätykset sulle
ja jännitykset muut
ne eloosi lupaan
kun ovesi avaat tupaan.
Olen rauhallinen, vaikka kiipeilen
piilopaikkoja, kylpyjä rakastelen,
lipeväkielinen, vaan myrkyllinen en.
Sinut viereeni mielelläni rutistelen
alle kaksmetriset pois hätistelen.
Nimim. ”Lonely Bono”
Olen työssä käyvä keski-iän ohittanut nainen. Kuulun kirja- ja kudontapiiriin sekä naiskuoroon. Pidän ruuanlaitosta ja olen aika hyvä siinä. En käytä alkoholia, en tupakoi enkä käy ravintoloissa. Elävää elämää on ollut pyykkivuorissa, silittämisessä, puuronkeitossa, kuuraamisessa, kutomisessa, iltasatuja lapsille lukiessa ja miehen satuja kuunnellessa. Nyt lapset ovat lentäneet pesästä ja mies jättänyt.
Etsin miestä, joka herättää minut loppuelämää varten. Lähtisitkö kanssani rock-konserttiin? Onnistuisiko matka halki Euroopan moottoripyörällä? Kuutamosoutukin käy, jos ei tarvitse kokea verkkoja.
Loppuelämääni voisivat siivittää myös aamunkoittoon kestävät yhteiset keskustelut kaikesta mahdollisesta. Yhdessä hiljaakin oleminen saattaisi olla osa täyttä elämää.
Onko sinulla voimia irrottaa minut turvallisuudesta, joka jätti minut yksin? Iällä eikä ulkonäöllä ole väliä. Hissukkaa en tarvitse, sillä olenhan sitä jo itsekin ollut riittävästi.
Nimim. ”Voiko elämä olla laiffii?”
Uskaltaisitko sellaisena suviyönä, kun yötä ei oikein olekaan ja on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo eikä pilvisiä päiviä ilman aitanpolulla astelevaa emäntää niin yhdessä menemme saunaan tähtien välkkyessä – ja sillä aikaa joulu tulee.
Nimim. ”Hyväntahtoinen vanhus”
L.vaimo 70 v. kaihoaa henk.koht. juttuseuraa eläkel. miehestä.
Pelakuu ja kissa kyllä on.
Muutakin toiveissa.
Tulee ja ottaa selvää muusta.
Seikkailijat älkööt vaivautuko.
Yst. vast. tämän lehden konttoriin
Nimim. ”Nainen salusiinin takaa”
Onko onnesi siellä,
missä vene lipuu pitkin järven pintaa,
missä ilta-aurinko maalaa ja
missä kahvikupponen lämmittää?
Onko rakkautesi siellä,
missä hipiä koskee toista,
missä tuoksu sekoittuu toiseen ja
missä sydän rikkoo rajoja?
Alkaako huomisesi sieltä,
missä on onnesi,
missä on rakkautesi,
– sieltä, missä minä olen?
Odotan sinua
veneessä
ilta-auringossa
kahvikupposen kanssa.
Nimim. ”Onni, rakkaus ja me”
Annetaan hyvään kotiin sisäsiisti n. 70-v. pulska uros. Osaa yhtä sun toista, jos viitsii. Ei opi uusia temppuja. Käyttää säännöllisesti viiniä, jos on. Nukkuu hyvin yönsä, ei vaadi paljon. Kävelyttää itse itsensä. Ei nuuhki vieraita. Odottaa emännältään rauhallisuutta, ymmärtämystä, vähän ruokaa ja sympatiaa. Vast. tämän lehden konttoriin.
Nimim. ”Voin muuttaa vaikka heti”
Olen nolla, oletko sinä ykkönen?
Tehdäänkö yhdessä maailman tärkein koodinpätkä?
Se ei toimi ilman sähköä välillämme.
Onko sitä?
Mittauksen voit tilata tämän lehden konttorista.
Nimim. ”i morgon Bitti”
Leskimuori 54v, ettii faari-ystävää,
saat tulla mun työ kattelohon ”vain elämää”
Oon koti-ihiminen, ruaanlaittotaitoonen ja pyykkiskin pesen.
Koirahan sun pitää tottua, ku mää oon jouki perhoskoiran talourenhoitaja.
Olis mukavaa, jos sullaki olis kokemusta kotieläämistä, ettei kaikki olsi outua.
Saisit pimeenä iltoona olla mörönsyättinä,
kun käytääs sessun kans lenkillä.
Sää oot tuumahan taipuva,
Sullon supliikkia ja huumorintajua,
kotitarpehiksi kärentaitoja,
Tykkäät tanssista, laulusta ja musiikista.
Mullon kaks aikuusta poikaa,
Oon omillani , ja lentäny pesästä notta roikaa.
Nimim. ”Rakas takkupää”
Hei Sinä, tule ja ole. Kättele ja halaa. Pidä hyvänä ja pidä hyvänäsi. Ole olemassa. Älä mene, ainakaan pitkäksi aikaa. Kuuntele ja kuulostele, puhu ja ole vaiti, mutta älä ole vaitonainen. Aja päin, kierrä kivikko, mutta älä vältä kaikkia karikkoja. Ole oma itsesi, ole minun, valloita minut, valtani alle älä alistu. Elä kanssani se, mikä on yhä nuoruutta, vanhene kanssani vaihtelevin vaihein. Kaihoa ja hyväksy, anele ja armahda, älä lannistu tai periksi anna. Kanna ja ole kannettavana. Ole avoin tai avaudu.
Olen ja odotan.
Talvi on väistynyt. Kukkaset ovat puhjenneet maahan. Laulun aika on tullut.
Missä olet sinä neiti kesäheinä, sydämeni suuri kaipaus. Mistä löydän sinut kyyhkyseni, laaksojen lilja, kaunis tyttö, tähtisilmä. Sinut, min hymy on hyvä, min sydän on syvä, suu armas kuin aurankukka. Kun sä naurat, nauraa sydämeni ja on omanani onnen kulta. Minä, kirjaton, karjaton mies. Minä halajan lempeä, lämpöä oi. Tule armaakseni ja kätes anna mulle.
Nimim. ”Talvea odotellessa”
Näet maailman ympärilläsi.
Kiinnostuksesi ulottuu itseä laajemmalle.
Haastat mielipiteilläsi kaksinkamppailuun.
Kärjistät, kiihdytät ajattelemaan.
Perustele – on mottosi. Logiikkaa kehiin – ja naurua!
Ymmärrät myös toisenlaisia.
Vastustat pahuutta ja tiedät ilman lainsäädöksiä mikä on oikein.
Osaat nauttia vuoden kierrosta.
Työ on sinulle myös ilo.
Sielunveli – lasketaanko kanootti vesille?
Rohkaistukaa myös mörrimöykyt ja menninkäiset!
Nimim. ”Päivänsäde”
Haluatko kokea elämäsi seikkailun? Olen kypsä [todellakin ja usein. Tänäänkin kypsyin pihan kakaroihin, kun ne pitivät tolkutonta meteliä pihalla.] ja kokenut nainen parhaassa iässä. Etsin rinnalleni [edellä juoksijat ja perässä laahattavat ovat äärimmäisen ärsyttäviä tyyppejä] raavasta suomalaista miestä, joka ei pelkää haasteita. Arvostan kädentaitoja [keittiöremontti jäi edelliseltä kesken ja makuukamariin pitäisi vaihtaa tapetit] ja maalaisjärkeä. Pidän metsässä samoilusta [paitsi kesällä, kun siellä on itikoita ja syksyllä, kun sataa vettä. Eikä sinne talvellakaan voi kovalla pakkasella mennä.] , toivottavasti sinäkin. Rakastan hyvää ruokaa [toivottavasti se osaa kokata tai kuljettaa minua hyvissä ravintoloissa] ja laadukkaita viinejä [hanapakkaukset ovat nykyisin todella käteviä. Ei tarvitse ranteet paukkuen viedä palautuspulloja kauppaan]. Kirjallisuus on minulle tärkeää [mulle tulee 7-päivää, Anna ja Alibi. Kaikki luen kannesta kanteen samana päivänä], olethan lukuihmisiä. Yhteydenottoasi malttamattomana odottaen.
Nimim. ”Joulutähti”
”Minä avaan syömeni selälleen ja annan päivän paistaa, minä tahdon kylpeä joka veen ja joka marjan maistaa…”
Sinä varttunut, einoleinosi lukenut mies – täällä sateenkaaren päässä odottaa nainen, varttunut myöskin.
Maalaistyttö hakee talousapulaisen tai karjanhoitajan työtä läheltä Tamperetta. Vaatimuksena talvilämmin nukkumapaikka meille kahdelle, pientä tytärtäni hoidetaan Pälkäneen Joulumerkkikodissa. Saan tämän 1947 vuoden loppuun mennessä terveen paperit Pikonlinnan keuhkotautisairaalasta.
Pikaiset vastaukset Aamulehteen.
Nimim. ”Rukki on ja kehräystaito”
