Epäreilua kilpailua

Oho!

Vatsanpohjasta lähtenyt huokaus tarkoittaa sitä, että nyt edessä on kovan luokan uutinen. On tapahtunut jotakin todella merkityksellistä.

Facebook-päivitys kertoo, että isä on saanut ison kalan. Kuvassa pääsee ihastelemaan vonkaletta, joka ei ole mahtunut pilkkireiästä ylös ennen kuin aukkoa on kairattu isommaksi.

Uutinen ei voisi tulla lähempää, onhan kyse perhepiiristä. Eli tavallaan yhteisöpalvelu toimii paikallislehden pelikentällä.

Facebook on medioille aivan uudenlainen kilpailija, sillä puolet maailman ihmisistä on yhtiöllä maksutta töissä. He tuottavat todella kiinnostavaa mediasisältöä, sillä perheenäiti viettää Facebookin parissa päivittäin enemmän aikaa kuin lehtien parissa viikossa.

 

Facebook kerää muiden medioiden tapaan tuottonsa mainoksista. Se pystyy palvelemaan paikallista yrittäjää lähes yhtä hyvin kuin paikallislehti ja sen nettisivut: mainos näkyy halutulle asiakaskunnalle.

Paikallislehti ja sen työntekijät maksavat veronsa paikkakunnalle. Uudet kilpailijat toimivat toisin. Esimerkiksi Facebook ei ole yhtiönä edes rekisteröitynyt Suomeen. Voitot siirretään veroparatiisiin verottajan ulottumattomiin, joten sen tuotoilla ei rakenneta päiväkoteja ja palkata sairaanhoitajia.

Uusien kilpailijoiden vuoksi lehtiala elää suurta murrosta. Tällaisessa tilanteessa verottaja mätkäisi tilaajille arvonlisäveron. Tilaushintaa kallistui poliittisella päätöksellä kymmenen prosenttia.

Samanlaista pelisilmää valtiovalta osoittaa myös pankkisektorilla.

Euroopan talouskriisi koettelee Suomen taloutta. Korot ovat ennätyksellisen alhaalla ja korkomarginaalit mitättömiä. Raha liikkuu nihkeästi, koska ilmassa on pelko vielä suuremmista vaikeuksista.

Tällaisessa tilanteessa suomalaispankeille mätkäistiin pankkivero.

 

Suomalaispankkien ulkomaalaiset kilpailijat eivät veroa maksa. Irvokkaimmillaan kilpailijat tulevat kriisimaista, joiden pankkeja tuetaan samaan aikaan suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

Ulkomaiset pankit tekevät sijoituskohteita etsiville kansalaisille houkuttelevia tarjouksia. Suomalaispankin maksaman nollakoron sijaan niihin tehdyt sijoitukset poikivat reilulla prosentilla.

Syy tarjouksen takana on yksinkertainen: kun rahaa ei enää saa muualta, sitä on lainattava asiakkailta kovalla hinnalla.

Heikoimmassa kunnossa olevat pankit maksavat rahasta aina eniten. Samalla tavalla toimittiin Suomessakin pankkikriisin alla.