Luopioisten kirjaston idyllisin osa aukeaa tulijan eteen jo ennen ulko-ovea.
Laaja veranta, jota kukkivat ruusupensaat kehystävät, houkuttelee kesäpäivinä asiakkaita viivähtämään varjossa kirjojen, lehtien tai kannettavien tietokoneiden kanssa. Verannalla on järjestetty tapahtumia, ja joskus joku on kirjoittanut siitä runonkin.
Talven arki näyttää toisenlaiselta. Tyhjinä törröttävät piikkioksat paljastavat ulkomaalin lohkeamat seinissä ja tasaisen valkea maisema korostaa kauniin rakennuksen rapistuneita piirteitä.
Luopioisten kirjasto on Pälkäneen toiseksi suurin lainauspaikka. Viime vuonna siellä oli 11 113 kävijää. Kunnassa on välillä etsiskelty kirjastolle uusia tiloja mutta päädytty loppujen lopuksi pitämään se vanhoillaan.
Viihtyisä ja hyvin palveleva kirjasto on sekä vakituisten- että kesäasukkaiden rakastama paikka. Heitä painaa huoli rakennuksen kunnosta.
– Ulkomaalausta on kyllä suunniteltu, mutta se on jäänyt aina kiireellisempien töiden jalkoihin. Nyt kun näyttää selvältä, että kirjasto jää tähän taloon, remontti alkaisi olla ajankohtainen, sanoo kirjastotoimenjohtaja Seija Heikkilä.
Viihtyisä satavuotias
Luopioisten kirjastorakennus on Väinö Keinäsen piirtämä entinen kirkonkylän kansakoulu, joka valmistui hieman yli sata vuotta sitten. Se otettiin käyttöön syksyllä 1910.
Luopioisten kunnankirjasto muutti taloon 1980-luvulla koulun tiloista. Sen jälkeen tiloja ei ole peruskorjattu kertaakaan, vaan on tyydytty pieniin pintaremontteihin.
Sisäilmaongelmia ei ole, sillä rakennus on kunnon vanhan ajan hengittävä hirsitalo. Lämmitykseen sen sijaan kaivattaisiin tehoa, sillä kovilla pakkasilla huonelämpö laskee 16 asteen paikkeille. Silloin on otettava irtopatterit käyttöön.
– Siinä vaiheessa ei paljon lohduta vaikka tietää, että kesällä saadaan lämmintä liikaakin, naureskelee kirjastovirkailija Eeva-Kaisa Heiskanen.
Hän kokee Luopioisten kirjaston kanssa kylmät ja kuumat ja näkee joka viikko, miten tärkeä se on kävijöille.
– Yleensä kaikki viihtyvät täällä, sekä asiakkaat että ne, jotka tulevat tänne töihin. Tunnelma on vanhassa talossa niin kodikas, hän sanoo.
Luopioisten kirjasto on edelleen vilkkaassa käytössä vaikka lainojen määrä on hieman laskenut itsenäisen kunnan ajan huippuvuosista. Kävijämäärä on nousussa.
– Se vaikuttaa tietysti, kun ei ole enää pääkirjasto ja aukioloa on supistettu. Mutta kyllä tästä huomaa, miten lähikirjasto on tärkeä palvelu, sanoo
Seija Heikkilä, joka toimi itse Luopioisten kirjastonjohtajana 1980-luvulta asti.
