
Mika Ronkaisen elokuva Laulu koti-ikävästä aloittaa ensi lauantaina Mikkolan Navetan dokumenttielokuvien sarjan. Kolmiosaisen sarjan teemana on musiikki tunteiden tulkkina. Sarjan on koonnut Eila Ranta ja se toteutetaan yhteistyössä Valkeakoski-opiston kanssa. Esityksessä on mukana myös ohjaaja Mika Ronkainen.
Laulu koti-ikävästä valittiin parhaaksi pohjoismaiseksi dokumenttielokuvaksi Göteborgin kansainvälisillä elokuvajuhlilla tammikuussa. Elokuvajuhlat ovat Pohjoismaiden arvostetuin elokuvafestivaali ja yksi suurimmista alan tapahtumista maailmassa. Kotimainen ensi-ilta on huhtikuussa, joten Pälkäneellä päästään nauttimaan elokuvasta tuoreeltaan.
Siirtolaiset kahden maan välillä
Laulu koti-ikävästä kertoo isän ja pojan automatkasta Oulusta Göteborgiin, missä he asuivat 70-luvulla. Laulu koti-ikävästä on koskettava tarina siirtolaisuudesta, ja tuo esiin harvoin käsitellyn trauman Ruotsin hyvinvointivaltion vaurailta 1960- ja 1970-luvuilta. Mika Ronkainen kuvaa isän ja pojan suhdetta ja heidän tunteikasta matkaansa muistoihin hellyydellä ja ymmärtävällä otteella. Elokuva onkin sekä road movie että erään yhteiskunnallisen ilmiön kuvaus. Samalla se on musiikkielokuva, sillä eräs sen kannattelevia teemoja on siirtolaisille tärkeä suomalainen musiikki, jota ruotsinsuomalaiset muusikot esittävät.
Suomesta muutti Ruotsiin pääosin 1960- ja -70-luvuilla noin 600 000 henkeä. Osa heistä, noin 150 000, palasi Suomeen lähinnä -80-luvulla. Ensimmäiselle siirtolaispolvelle se merkitsi paluuta kotimaahan, mutta heidän lapsensa muuttivat ulkomaille, josta ei ollut muuta kokemusta kuin ehkä jokunen kesälomamatka. Ruotsissa tätä ilmiötä ovat käsitelleet sekä kirjailijat että muusikot, Suomessa asiasta on oltu hiljempaa. Ronkaisen elokuva peilaa toisen polven siirtolaisten ulkopuolisuutta ja juurettomuutta ja paluumuuttajien tunteita kahden maan kansalaisina.
Päähenkilö on muusikko Kai Latvalehto, joka lähtee isänsä kanssa etsimään ruotsalaisia juuriaan, omaa identiteettiään. Idea elokuvaan on sekin peräisin Latvalehdolta, jolla oli aikoinaan vaikeuksia sopeutua vanhempiensa kotimaahan lähdettyään sieltä kaksivuotiaana. Toinen tärkeä tekijä elokuvan synnylle on Love Rekordsin 1973-74 tuottama Siirtolaisen tie -albumi, joka sisältää siirtolaisten tekemää musiikkia 1970-luvulta.
Musiikki tulkitsee siirtolaisten tunteita
Isän ja pojan keskusteluista ja tapaamisista muiden ruotsinsuomalaisten kanssa avautuu juurettomuuden ja vieraantumisen teema. 1970-luvun suomalaissiirtolaisten laulujen uudet live-taltioinnit kommentoivat teemaa runollisesti ja laajentavat elokuvan käsittelemään kokonaista kulttuuria. Siirtolaisille suomalainen musiikki oli aikoinaan ainoa ikkuna vanhaan kotimaahan ja sitä kuunneltiin paljon. Merkittävää on, että toisen polven siirtolaisissa on paljon muusikoita, mm. Kent-yhtyeen viidestä muusikosta kolme on ruotsinsuomalaisia. Kai Latvalehto pohtiikin elokuvassa, olisiko hän yksi noista menestyneistä muusikoista, jos olisi aikoinaan jäänyt Ruotsiin.
Musiikki tunteiden tulkkina -dokumenttielokuvasarjan seuraavat esitykset ovat lauantaina 23.3 ja 6.4. Luvassa ovat Kaunismäen Mama Africa ja Kovasikajuttu.
Päivi Loukamo