Rannassa odottaa lämmin sauna,
ympärillä talvimaisema, hiljaisuus, rauha.
On pakkasta reilusti ja järvi jäässä,
rantaan vie polku ja laiturin päässä
odottaa avoinna kaipuumme kohde –
avanto – ylle sen syttyy tähtien hohde.
Pukuhuoneen naulaan ripusta vaatteet,
sinne jättää voi myös kiukun ja tiukat aatteet.
Astuessasi saunaan on ylälauteella täyttä,
mietit: paikan vuoksi täytyykö voimaa käyttää,
vaan kiinni kun kolahtaa takanasi saunan ovi
löytyy sinunkin pyllyllesi heti sopiva lovi.
”Majuri” puita pesään mättää ja kauhaa käyttää,
saunojat hän tuntee ja saunan täyttää
löylyllä viskoen taidolla kiukaalle vettä,
niin riittää avannon vieraille lämmikettä.
Ensin on hiljaista, vaan lämpö laukaisee,
se lauteilla istuvien puheenlukot aukaisee.
Niinpä aika on lumen halki rantaan kulkea
ja avannon syleilyyn itsensä sulkea.
Vedestä kun nousee, jos luontoa riittää,
valkeaan hankeen voi ”enkelit” heittää.
Hurjimmat vielä tovin penkillä istuu,
lopulta heitäkin lämpö saunaan kutsuu.
Monesti koettu on tuo nautinnon hetki,
nyt suihkun jälkeen kotiin johtaa retki.
Siellä voi taas rauhassa kuulostella
miten alkaa virkeys kehossa virtaella.
Kaipuu kasvaa ja kulku rantaan johtaa,
kylmänystävät avannolla siellä kohtaa.
Poissa pysyvät näin säryt ja flunssa,
ei notku porukka tää sairausjonossa.
Antti Nikkinen