Pälkäneen Luja-Lukon ykkösnyrkiksi muotoutunut kokoonpano teki keväällä kovaa jälkeä miesten lentopallon kolmossarjassa. Tambet Kruusimaa passarina, Rain Annuste ja Reko Käenniemi keskimiehinä, liberona Joni Sokka sekä yleispelaajina Tauno Järvemets, Joni Veripää ja Krister Hentilä löysivät keväällä hyvän yhteisen sävelen; Luja-Lukko ei hävinnyt erääkään näiden miesten pelatessa.
Suoritusta alleviivasi kauden viimeinen ottelu Lento-64:ää vastaan, jossa 0–2-eräjohdossa ja kolmatta erää voittoa kohti kulkenut joukkue kadotti peliotteensa Tauno Järvemetsin loukkaannuttua. Mainiolla pelipäällä olleen Järvemetsin jääminen sivuun käänsi otteen isäntäjoukkueelle, joka vei kaksi seuraavaa erää. Viidennessä erässä pälkäneläiset olivat kuitenkin vahvempia ja ottivat voiton erin 2–3 (21–25, 22–25, 27–25, 25–23, 13–15).
Kahden pisteen voiton myötä lohkon kolmossija ei vielä varmistunut, sillä viimeisen ottelunsa vasta myöhemmin pelaava Aitolahti voi vielä nousta Luja-Lukon ohi.
Luja-Lukon havitteleman kakkossijan kannalta voittoviritys löytyi turhaan myöhään. Silti eniten jossiteltavaa jäi Lempäälän Jyrylle koetusta 3–1-tappiosta, jossa pälkäneläisillä oli kymmenkunta eräpalloa avauserässä. Kun ratkaisua ei pystytty tekemään, se heijastui tekemiseen muissakin erissä ja täysin omissa käsissä olleet pisteet katosivat Lempäälään.
– Se oli ratkaiseva peli kakkossijan kannalta ja ehdottomasti kauden turhin tappio, Luja-Lukon valmentaja Petri Hildén harmittelee.
Vaikka kakkospaikka kävikin keväällä sormien tuntumassa, ei nelossija koko kauden valossa ole mikään epäonnistuminen. Vuodenvaihteessa pälkäneläisjoukkue oli pelillisesti ja tuloksellisesti alamaissa ja tuolloin tavoitetta aseteltiinkin lähinnä sarjapaikan säilyttämiseen. Auringonvalon lisääntymisen myötä Luja-Lukon otteet kuitenkin kohenivat yhdessä sarjasijoituksen kanssa.
Hyvä materiaali
Luja-Lukko oli liikkeellä nuorimmalla joukkueellaan pitkään aikaan. Lisäksi toisin kuin aiempina kausina Luja-Lukon ei tarvinnut tällä kaudella rimpuilla pienen pelaajaringin kanssa.
– En totta puhuen muista, milloin väkeä olisi ollut yhtä hyvin, kehaisee valmentaja Hildén omiensa motivaatiota.
Toisaalta motivaatioarvosanan nouseminen kiitettävälle tasolle vaatisi vielä nykyistäkin aktiivisempaa harjoitusaktiivisuutta.
– Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa ensi kaudella, valmentaja lupailee.
