Talon emäntä ei mielellään päästä muita hääräilemään omaan valtakuntaansa eli keittiöön. Myös isännällä on talossa pyhä paikkansa. Se on tuvan tai takkahuoneen nurkassa.
Vieras ei osaa lämmittää oikein talon uunia tai takkaa. Vain isäntä osaa pinota ja sytyttää puut oikein, polttaa sopivan määrän klapeja ja sulkea pellit oikealla hetkellä.
Tulisijansa oikut tunteva lämmittäjä viittaa kintaalla kirjaviisaille, jotka neuvovat sytyttämään puut päältä, jotta pienhiukkasten määrä vähenisi. Maalla naapuriin on matkaa sen verran, ettei savujen värejä tiirailla Vatikaanivaltion tapaan.
Tulisija liittyy tiiviisti elämän perustarpeisiin. Pari sukupolvea sitten talviaikaan suuri osa päivästä siihen, että sai pidettyä pirtin lämpimänä.
Luonnollinen lämpö koskettaa myös nykyihmistä eri tavalla kuin sähkövastuksilla kuumennettu huoneilma. Kun takka on lämmin, sisällä on leppoisampi lämpö ja helpompi hengittää. Tiedemiehet ovat yrittäneet selittää lämmön eroa hyvillä ioneilla tai muilla positiivisesti varautuneilla partikkeleilla, joita tulisija levittää ympärilleen.
Energiatehokas lämmittäjä sulkee pellit heti kun viimeiset hiillokset ovat varisseet arinan läpi, jotta lämpö saataisiin tehokkaasti talteen. Lämmön lisäksi taloon jää myös vieno savun tuoksu, jonka huomaa etenkin silloin kun tulee ulkoa sisälle.
Mutta enää puulämmittäjän pirtissä ei nuuhkita savun tuoksua, vaan muovin katkua. Syynä on pakkausteollisuuden maitotölkkeihin keksimä vitsaus, muovinen kierrekorkki.
Nykyajan pakkaushullutus näkyy havainnollisimmin muutaman ihmisen työyhteisössä. Viikonloppuna tyhjennetty roskis on täynnä maanantain lounastauon jälkeen. Koteloidut leivät, osastoidut viilit, pussitetut salaatit ja muu pakkauksien sisään erillispakattu ruoka täyttää roska-astiaa uskomattomalla vauhdilla.
Ruokavalinnat ovat helpoin ja olennaisin keino, joilla nykyihminen voi säädellä sitä, miten suurella hiilijalanjäljellä talloo planeetan luonnonvaroja. Ravintoaineiden kuljettaminen ja pakkaaminen vähenee olennaisesti, jos syö einesten sijaan itse tehtyä ruokaa.
Ravintonsa itse valmistavan ruokakunnan jätteet jakautuvat karkeasti neljään osaan. Kompostiastia täyttyy kuorista ja kahvipusseista. Sekajäteastiaan päätyvät pakkaukset, joita ei voi polttaa. Paperinkeräykseen viedään aikakauslehdet ja ne sanomalehdet, joita ei tarvita sytykkeeksi. Polttoroskiin erotellaan monenlaiset pakkaukset ja muut pahvit.
Talon tulisija on kierrätyksessä olennainen lenkki, sillä se nielee neljäsosan jätteistä. Lapsiperheessä suuri osa polttoroskista on maitotölkkejä. Ne muuttuvat humahtaen puhtaaksi lämmöksi, kun tölkit heittää uuniin palamisen loppuvaiheessa.
Mutta nyt joku on keksinyt kiinnittää tölkin kylkeen muovisen korkin. Sen jäänteet käryävät takassa sen jälkeen, kun kaikki muu on palanut loppuun. Siksi vieno savun tuoksu on vaihtunut pistäväksi muovin käryksi.
Ympäristötietoinen kuluttaja ei lähtenyt saksimaan muovikorkkeja tölkeistä, vaan pisti palautetta meijeriyhtiölle. Sen edustajat puolustelivat palavasti uutta vitsausta. Kierrekorkki kuulemma parantaa säilyvyyttä, ja avatun tölkin voi säilyttää jääkaapissa myös vaakatasossa. Jäteongelmaa ei ole, sillä tölkin voi laittaa muiden tölkkien ja pahvien mukana keräysastiaan. Täällä maalla tölkit pitäisi siis ajeluttaa lähimpään kaupunkiin, jossa tällaisia astioita on.
Muovikorkin kaltaisille turhakkeille pitäisi määrätä kova haittavero. Muuten munakoteloita viritellään pian muovisella munanmurskaimella ja vessapaperirullaan tulee muovinen arkinkatkoja.
