Maanpuolustushenki on veteraanien sanoma

– Maanpuolustushengen ylläpitäminen on veteraanien tehtävä, niin että se vielä jälkeemme jää, totesi Pälkäneen sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Tuomo Tiililä avatessaan 47. kansallisen sotaveteraaniviikon päätösjuhlan sunnuntaina Nuijantalolla.

Viikko alkaa talvisodan päättymispäivänä 13.3. Avajais- ja päätösjuhlallisuudet järjestetään vuosittain eri paikkakunnilla.

Valtakunnallisesti merkittävän isänmaallisen juhlan järjestäminen oli mittava urakka Pälkäneen sotaveteraanit ry:lle, mutta lopputulos oli komea. Kirkkaassa kevättalven auringossa kylpevä juhlavaksi koristettu Nuijantalo oli myös pitkän maanpuolustushistoriansa vuoksi juhlapaikkana paras mahdollinen, kuten monet juhlan puhujistakin totesivat.

Tunnelma oli vaikuttava vaatenaulakoilta alkaen, missä oli avustamassa Pirkanmaan rauhanturvaajat ry:n edustajia. Yleisö ihasteli veteraanien kunniamerkkejä ja Maanpuolustusnaisten harmaita lottapukuja.

– Ne ovat niin tätä Nuijan henkeä, joku juhlavieraista totesi.

Nuijalla on jaettu ja koettu vuosikymmenien mittaan lukemattomia isänmaan juhlan ja pelon aikoja, sillä se on 1900-luvun alkupuolelta asti ollut pälkäneläisen maanpuolustustyön keskuspaikka. Nyt oli veteraanien sanoman vuoro ottaa tila haltuun.

Monta sankaruuden aaltoa

– Jos talvisotaa ei olisi voitettu, sota olisi moneen kertaan vellonut Suomen yli, julisti entinen kansanedustaja, ministeri ja europarlamentaarikko

Mikko Pesälä Nuijantalon puhujanpöntöstä.

Nuijan sali oli täynnä yleisöä, mutta Mikko Pesälän palavan juhlapuheen aikana ei mistään kuulunut ylimääräistä risahdustakaan.

Hän jatkoi, että ilman sitkeää puolustautumista ylivoimaa vastaan Suomi olisi jatkosodassa pyyhkäisty käytännössä pois kartalta. Vihollinen haki ehdotonta antautumista, mutta sitä ei koskaan tarvinnut tehdä.

– Jatkosodan tarkoituksena oli vallata koko Suomi ja siirtää kansa pois. Huomattava osa väestöstä olisi päätynyt Uralin toiselle puolelle. Stalin näki, että Jumala on tehnyt virheen sijoittaessaan Suomen kansan tähän, ja se virhe haluttiin korjata, Pesälä jyrisi.

Hän ei säästellyt pontta sanoissaan antaessaan Suomen sotaveteraaneille sen kunnian, jonka he nykyajan näkökulmasta katsottuna käsittämättömin uhrauksin ovat ansainneet.

Pesälä muistutti, että maanpuolustustahto kasvoi vahvana Suomen ensimmäisinä itsenäisyyden vuosikymmeninä. Maanpuolustusjärjestöjen toiminta ulottui lapsiin asti: kaikki harjoittelivat pahimman varalle. Siksi Suomi syksyllä 1939 kykeni lähtemään niin yhtenäisenä vihollisen hyökkäystä vastaan – 9 divisioonalla vihollisen valmiina rajalla odottavaa 29 divisioonaa vastaan.

– Suomalaisilla oli yhtenäisyys, lisäksi heillä oli sukset ja 72 000 suomenhevosta. Kaikki tämä sekä suuri sankaruus johti siihen, että pelastuimme, hän totesi.

Veteraanisukupolven sankaruus ei sitä paitsi loppunut silloin, kun aseet lopullisesti laskettiin. Siitä nousivat uusien taistelujen aallot: sotakorvausten maksaminen, Suomen jälleenrakentaminen, hyvinvointivaltion synnyttäminen, turvallisten idänsuhteiden luominen.

Kaikki oli saman sukupolven harteilla, joka oli jo taistellut isänmaalle vapauden.

– Meillä, jotka olemme päässeet astumaan valmiiseen pöytään, on suunnaton velvollisuus jatkaa kiitollisina heidän työtään, Pesälä muistutti.

 

Pälkäneellä alkoi juhlien vuosi

Veteraanitilaisuuksien voima ei laannu, vaikka sodan kokenut sukupolvi vanhenee ja veteraanien rivit harvenevat vuosi vuodelta. Yhteinen tunne syntyy paikan päällä, missä Suomen kohtalonvuodet ovat vahvasti läsnä.

Menneet, nykyiset ja tulevatkin sukupolvet yhdistyvät, kun muistellaan yhdessä sitä, mitä tapahtui, ja erityisesti sitä, mitä meille olisi voinut tapahtua.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi Länsi-Suomen sotilasläänin komentaja Pertti Salminen. Hänkin muistutti veteraanisukupolven osuudesta Suomen hyvinvoinnin luomiseen.

– Veteraanit perheineen rakensivat Suomen; samat kädet taistelivat vapauden ja loivat tulevaisuuden, johon kuuluvat hyvä elinkeinorakenne, yhteiskuntarauha ja puolueettomuus, Salminen sanoi.

Pälkäneen kunnan tervehdyksen esitti kunnanhallituksen puheenjohtaja Eero Laesterä, ja juhlan päätössanat lausui Suomen Sotaveteraaniliiton II varapuheenjohtaja, lehdistöneuvos Erkki Heikkinen, joka samalla päätti veteraaniviikon muodollisella nuijankopautuksella.

Tilaisuuden musiikkiohjelma oli perinteikkyydessään hyvin vaikuttava, kun soittamassa oli Ilmavoimien soittokunta, sille herkkänä vastakohtana esiintyi nuori kanteleensoittaja Varpu Aho, kuorona Pälkäneen reserviläisten Korsukööri ja laulamassa myös juontaja Aimo Kokkola.

Ohjelma alkoi Lippulaululla, Korsukööriltä kuultiin Ilta skanssissa ja Äänisen aallot, soittokunnan esityksenä Jääkärimarssi sekä yhteisesityksenä Sillanpään marssilaulu, joka on Sotaveteraaniliiton kunniamarssi.

Kukaan yleisöstä ei jäänyt kylmäksi, kun soittokunta, Korsukööri ja Aimo Kokkola kajauttivat yhdessä Kalervo Hämäläisen laulun Veteraanin

iltahuuto. Ohjelman päätti Maamme-laulu.

Yleisökahvituksen järjesti emäntä Leena Heikkilän johtama vapaaehtoinen talkooryhmä, jolle sateli kiitosta sekä puhujilta että yleisöltä.

Veteraaniviikon päätösjuhla aloitti koko vuoden jatkuvan erityyppisten isänmaallisten juhlien sarjan Pälkäneellä, sillä Kostianvirran taistelun juhlavuosi tuo paikkakunnalle monet juhlallisuudet. Sotiemme veteraaneja juhlitaan seuraavan kerran kansallisena veteraanipäivänä 27.4.