Kellon viisareita veivataan taas tulevana viikonloppuna, kun kesäaika alkaa. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kelloa siirretään tunnilla eteenpäin. Kesäaikajärjestelyn tarkoituksena on saada kesän ajan aamuinen valo vastaamaan paremmin aktiivisia valveillaolotunteja. Kertyneet valoisat tunnit ”säästetään” näin iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat hukkaan ihmisten vielä nukkuessa.
Ensimmäisenä kesäajan ottivat käyttöön Saksa ja Itävalta vuonna 1916 energian ja etenkin öljyn säästämiseksi ensimmäisen maailmasodan aikana. Joukko muita maita seurasi pian perässä. Suomessa kesäaikaa kokeiltiin ensimmäisen kerran toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942. Suomi siirtyi kesäajan käyttöön vuonna 1981. Nykyisin kaikki EU-maat aloittavat ja lopettavat kesäajan samaan aikaan maaliskuun ja lokakuun viimeisinä sunnuntaina.
Nykyiset tutkimukset ovat antaneet ristiriitaista tietoa siitä, säästääkö kesäaika todellakin sähköä vai ei. Joidenkin tutkimusten mukaan säästöjä ei synny, ja toisten mukaan taas säästöjä todellakin syntyy. Kesäajan terveysvaikutuksiakin on tutkittu ahkerasti. Osassa tutkimuksista on päädytty siihen, että kesäaika rohkaisee ihmisiä aktiivisempaan tai terveellisempään elämäntapaan. Toisaalta vuonna 2008 New England Journal of Medicine -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan sydänkohtausten riski kasvoi ainakin Ruotsissa keväällä heti kesäaikaan siirtymistä seuranneina vuorokausina. Selitykseksi tarjottiin unen ja ihmisten biologisten rytmien häiriintymistä.
Pohjoisilla leveyspiireillä kesäajalla on pitkien kesäpäivien takia vähäisempi merkitys kuin etelämpänä. Itsestäni ainakin tuntuu typerältä veivata aikaa sinne sun tänne säännöllisin väliajoin. Erityisen typerältä tapa alkoi tuntua sen jälkeen, kun perheeseemme oli syntynyt lapsia. En ikinä unohda järkytystä, jonka koin, kun oli aika siirtyä takaisin talvi- eli normaaliaikaan ensimmäisen kerran esikoisemme syntymän jälkeen. Tyttö oli 10-kuinen, ja heräsi uuteen päivään hieman ennen kello neljää aamuyöstä. Aamuyhdeksään mennessä päivän touhut tuntuivat jo tehdyiltä – oli leikitty, pesty pyykkiä, järjestelty paikkoja ja syöty aamupala sekä lounas. Ja silti päivä oli vasta hädin tuskin alkanut. Seuraavana vuonna osasin jo odottaa aikaista aamuherätystä, joten kun talviaikaan siirryttiin, järkytys ei ollut enää niin suuri.
