Outi Munnukka eli alkuvuodesta jännittäviä hetkiä. Jo aikaisemmin Kangasalan kunnassa tuntityöntekijänä vapaa-aikaohjaajan töitä tehnyt nuori nainen oli hakenut elämänsä ensimmäistä vakivirkaa. Hakuprosessin ja haastattelujen jälkeen liikunnanohjaajan ei auttanut kuin odottaa. Lopulta helpottava tieto tuli – Munnukka oli saanut vapaa-aikaohjaajan paikan. Hän aloitti työssään maaliskuun alussa.
Toista ohjaajaa liikuntapuolelle ehdittiin odottaa monen vuoden ajan. Kun se nyt saatiin, liikuntaryhmiä on mahdollista lisätä.
– Teimme juuri alustavaa suunnitelmaa syksyksi. Meillä on ollut nyt keväällä ollut 14 eri ryhmää, ja syksyksi toivomme saavamme kokoon 26 ryhmää. Lisäys on siis melko tuntuva, vaikka ihan kaikki uudet ryhmät eivät toteutuisikaan, Munnukka laskeskelee.
Myös toisen liikuntapuolen vapaa-aikaohjaaja Jarno Schutskoffin sekä vapaa-aikakoordinaattori Asko Koskisen työkuormaa on nyt mahdollista jakaa useammalle taholle.
– Olen nyt unelmatyössäni. Työ on sopiva sekoitus fyysisyyttä eli jumppien pitämistä sekä toimistohommia. Työympäristökin on ihan mahtava, Varalan urheiluopistosta liikuntaneuvojaksi valmistunut Munnukka miettii.
Liikuntapuolen vapaa-aikaohjaajat liikuttavat Kangasalla pääasiassa ikäihmisiä ja erityisryhmiä. Ohjelmaan kuuluu sekä vesijumppia että tavallisia jumppia, jotka pidetään valtaosin Kuohussa. Sahalahdella ja Kuhmalahdella pyörii omat kaksi ryhmäänsä. Kesäisin rannoilla pidettävät lasten uimakoulut kuuluvat lisäksi liikunnanohjaajien tehtäviin. Viikoittain kunnan jumpppiin osallistuu kaikkiaan noin 250 henkilöä.
Liigatason lentopalloilija
Imatralta kotoisin oleva Munnukka naurahtaa, ettei olisi lukioaikoinaan osannut kuvitella vetävänsä jumppia työkseen. Aktiiviselle lentopalloilijalle musiikin ja jumppaliikkeiden yhdistäminen ei tuntunut kovinkaan helpolta.
– Ikäihmisten ja erityisryhmien jumppien vetäminen on kuitenkin mahtavaa. Tuntien pitäminen on jonkin verran erilaista kuin vaikkapa maksullisen kuntosalin jumpassa. Työn paras puoli ovat ehdottomasti asiakkaat, Munnukka näkee.
Munnukka muutti aikoinaan Kangasalle silloisen poikakaverin perässä. Poikakaveri on jäänyt matkasta, mutta Kangasala on jäänyt.
– Ihastuin kuntaan heti muuttaessani tänne. Kangasala on asuinpaikkana vähän samantapainen kuin Imatra, Munnukka vertaa.
25-vuotiaan naisen elämäään on aina kuulunut tiiviisti lentopallo. Isosiskonsa perässä Imatran Artamin riveihin lähtenyt Munnukka siirtyi kaudeksi 2006-2007 Tainiokosken Tähden ykkösdivisioonajoukkueeseen. Sieltä tie toi Tampereelle ja saman sarjatason Messukylän Tovereihin. Vuonna 2008 passari vaihtoi Kangasalan LP:n edustuspaitaan. Kangasalla hän tahkosi sekä ykköstä että liigaa. Viime kaudella Munnukka siirtyi Kuusamon Pallo-Karhujen liigajoukkueen paitaan.
– Vaikka putosimme kauden päätteeksi liigasta, Kuusamon aika oli opettavaista. Harjoittelin aamulla, tein viiden tunnin työpäivän ja illalla oli taas treenit. Oli mukava elää yksi vuosi lähes täysin lentopallon ehdoilla, Munnukka kertoo.
Vuosi sitten Munnukka teki jo päätöksen lentopallouransa lopettamisesta, mutta kun Oriveden Ponnistus pyysi syksyllä passaria tuuraajaksi, hän sitoutui mukaan vielä vuodeksi. Munnukka harmittelee, että kaikkensa antamaan tottuneelle urheilijalle on ollut kova paikka pelata liigatasolla puolitosissaan.
– Fyysinen työni vaatii paitsi aikaa myös fyysistä jaksamista, mikä verottaa aktiivista urheilun harrastamista. Kauden jälkeen korkeintaan höntsäilen ja kuntoilen sekä harrastan liikuntaa omaksi ilokseni. Lentopallon suhteen ensi kauden suunnitelmat ovat täysin avoinna, OrPon riveissä kautensa pronssiin päättänyt Munnukka suunnittelee.
