Eläkeläisten omatoimimatka: Borneolla pääsi lähelle eksoottisia apinoita ja lintuja

Sairaan hyvä matka

Näinkin läheistä tuttavuutta voi tehdä värikkäiden lintujen kanssa. Kirjoittaja Martti Grönfors kuvassa vasemmalla.

Pari vuotta sitten suunnittelin diabeettisen kohtalotoverini kanssa automatkaa ympäri Eurooppaa. Molemmilla meistä on sydämen vajaatoimintaan liittyviä liikkumisvaikeuksia. Ajattelin, että matkasta voisi kirjoittaa artikkelisarjan tai blogin nimellä ”Sairaan hyvä matka” kaksoismerkityksineen. Kantava ajatus oli, että sairaus ja liikuntarajoittuneisuus eivät saisi estää matkustamista, vaan matkaa tehdään niiden ehdoilla ja osin niistä välittämättä.

Toistaiseksi tuo suunnitelma ei toteutunut.  Mutta jopa vähän villimpi suunnitelma toteutui tämän vuoden alussa: matka Borneolle tervehtimään karvaisia serkkujamme, erityisesti orankeja. Kun kerroin suunnitelmista, ensimmäinen reaktio oli, että sinne ihmissyöjien joukkoonko?  Orangit nähtiin, mutta ei ihmissyöjiä.

Matkakumppaneikseni houkuttelin kaksi muuta eläkeläistä, hyvät ystäväni Helsingistä, armeijan entisen ylieläinlääkärin, eversti evp:n Matti Rysän ja diplomaattina toimineen ja konsulina Madridissa viimeksi työskennelleen Arja Vanhalan. He ovat myös aviopari. Tällä porukalla sitten lähdimme Borneota valloittamaan tammikuussa 2013.

Lentäminen on edullista

Nuoria orankeja.

Matti Rysä, Arja Vanhala ja Martti Grönfors Kota Kinapalussa.

Matka aloitettiin Sri Lankasta, jossa olin tavanomaiseen tapaani talvea paossa. Matti ja Arja tulivat sinne ja sieltä suuntasimme Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Matkareitin sanelivat taloudelliset seikat. Aasiassa on joukko halpalentoyhtiöitä, joista käyttämämme malesialainen Air Asia on yksi halvimmista. Se ei ole mikään pikkutekijä Aasian taivaalla ja on juuri tilannut n. 400 uutta Airbus-konetta. Lähes neljän tunnin lennosta Colombosta Kuala Lumpuriin maksoimme reilusti alle 100 euroa.

Kuala Lumpurissa vietimme kolme yötä upouudessa ”Tune”- halpis-hotellissa aivan keskellä kaupunkia huikeaan 20 euron vuorokausimaksuun. Minun huoneeni ikkunasta näkyi entinen maailman korkein rakennus Petronas-towers. Kuala Lumpurissa olin käynyt viimeksi v. 1973. Ei mitään tuttua nykyisessä virtaviivaisessa parimiljoonaisessa suurkaupungissa. Yksiraiteinen kuskiton rata risteili katujen yllä ja jalankulkijoille oli varattu katujen yläpuolella liikenteen ulottumattomissa oleva kilometrien pituinen kävelyreitti ympäri keskustaa. Matilla oli kaupungissa eläkepäiviään viettävä koulukaveri Tampereen Klassillisen Lyseon ajoilta ja hänen  Maailmanpankissa elämäntyönsä tehnyt miehensä. Sirkku ja Aulis Mäkitalo tarjoutuivat kuskaamaan meitä ympäri Kuala Lumpuria ja vaikka meillä oli aikaa vain kaksi päivää, näimme paljon. Yksi mielenkiintoisimmista oli lintupuisto, jota mainostettiin maailman suurimpana kutakuinkin luonnollisissa olosuhteissaan. Korkealla puiden latvojen yläpuolella olevien verkkojen alla oli mitä eksoottisempia lintuja.

Viidakkohotellissa

Kuala Lumpurista jatkoimme Kota Kinabaluun, Borneon Malesian puoleiseen rantakaupunkiin. Olimme varanneet rantahotellista majoituksenpariksi yöksi. Sieltä käsin suunnittelimme matkan päätavoitteen, apinasafarin. Kota Kinabalu on Borneon pohjoisosassa ja n. kahden ja puolen tunnin lentomatkan päässä Kuala Lumpurista. Lähimmät apinasafarit lähtivät saaren koillisosasta muutaman sadan kilometrin päästä. Valittavana oli koko päivän bussimatka saaren pohjoisosan halki tai lento Kota Kinabalusta Sandakaan. Valitsimme alle tunnin mittaisen lennon.

Olimme varanneet Sandakan  kaupungin lähistöltä viidakkohotellin kahdeksi vuorokaudeksi. Se oli ihastuttava kokemus. Viidakossa oli erilaisia majoitustiloja, ravintola, uima-allas ja ne oli yhdistetty kävelysilloin muutaman metrin korkeudella maan pinnasta ja alueen halki kulkevasta joesta. Alue oli sademetsää, joten kävelysilloilla ei tarvinnut huolestua jatkuvista tulvista. Hotelli oli myös kävelymatkan päässä orankien ”orpokodista”, eräänlaisesta suojelualueesta, jossa orpoutuneita nuoria orankeja ruokittiin kahdesti päivässä. Orankeja edelleen salametsästetään, joten orpokodille oli tarvetta. Ne ovat muuten täysin vapaana ja tavoitteena on että ne voidaan aikuistuttuaan siirtää takaisin kauemmaksi viidakkoon. Ilmaisesta ateriasta nauttivat myös lukuisat makaki-apinat. Kuten myöhemmin havaitsimme, tämä oli ainoa mahdollisuus nähdä orankeja läheltä. Normaalioloissa ne elävät korkeiden puiden latvoissa eivätkä juuri tule maan pinnalle.

Sadetta kaatamalla

Orpokodin orankeja ruokitaan kahdesti päivässä.

Hotellista tilasimme varsinaisen apinasafarin, joka oli Kinabatanganjoen varrella. Matkaa tehtiin ilmastoidulla taksilla parisen tuntia. Koko kaksituntisen ajoimme öljypalmuviljelysten lävitse. Ne valtaavat Borneon luontoa ällistyttävällä vauhdilla. Joen rannalla meitä odotti vene, joka kuljetti yli joen varsinaiseen viidakkohotelliin. Samoin kuin edellisessä hotellissa, liikkuminen eri rakennusten välillä oli kävelysiltojen varassa. Meidän siellä ollessamme tulva oli jo ajanut rakennusten alakerrosten asukkaat ylemmäksi. Oli sadeaika ja sen huomasi. Sadetta tuli aika ajoin sellaisella voimalla, että en ole sellaista aikaisemmin kokenut. Matkan tämä osuus oli täysihoidolla, johon kuuluivat kaikki ateriatkin. Ilma oli yllättävän ”viileä”. Vaikka meillä oli varattuna ilmastoidut huoneet, ilmastointi oli tarpeeton. Toinen yllätys oli, että kaikesta kosteudesta huolimatta ei hyttysen hyttystä, vaikka olimme varautuneet jopa malarialääkityksellä.

Tulopäivän illansuussa lähdimme parin tunnin jokisafarille joen alajuoksulle. Ensimmäiset 15 minuuttia vettä tuli taivaalta niin paljon, että ei juuri eteensä nähnyt. Mutta ilmeisesti paikalliset oppaat olivat oppineet, että määrättyyn aikaan sade lakkaa. Ja niin se tekikin ja loppu safarista tehtiin hyvissä olosuhteissa. Pian näimme ensimmäisen villin orangin. Oli ilta-aika ja orangit tekevät joka ilta uuden yöpesän korkealle puiden latvaan. Ne taivuttelevat oksia maakuualustaksi, pielukseksi ja jopa peitteeksi. Ja näissä puuhissa oli tämäkin yksilö. Pienemmät makakit hakeutuvat nekin puiden latvoihin, jossa ne etsivät mahdollisimman ohuita, mutta kantavia oksia, johon he käpertyvät yöpuulle pois petojen ulottuvilta.

Näimme vielä muutamia muita orankeja samoissa puuhissa. Toivoimme näkevämme myös harvinaisia pienikokoisia ns. pygmy-elefantteja, mutta ne pysyivät meiltä piilossa. Myöhemmin  eräs amerikkalaisseurue, joka oli samaan aikaan liikkeessä, ja vielä samoilla seuduilla, kertoi kohdanneensa 20 elefantin lauman. Veneen vieressä näimme valtavan krokotiilin, joita on siellä kaikissa vähänkin märemmissä paikoissa. Näimme myös hassunkurisia nenäapinoita, jotka olivat omissa iltatoimissaan.

Safarilla oli mahdollisuus myös yöretkeen, noin tunnin mittaiseen viidakkokävelyyn. Minulle se oli valitettavasti ylivoimainen, mutta ystäväni kävivät ja saivat tuliaiseksi kuvan yöapinasta ja jalkoihinsa iilimatoja. Läpimärkä viidakko oli täynnä viidakon ääniä, joista erilaiset puusammakkojen ääntely kuului ylitse muiden.

Sarvilinnut hedelmäaterialla

Nenäapina.

Seuraavana aamuna aikaisin oli vielä tunnin mittainen aamusafari, tällä kertaa joen yläjuoksulle. Sen aikana emme nähneet orankeja, mutta laumoittain nenäapinoita ja makakeja. Kun hiljalleen menimme ylävirtaan, alkoi joen sivu-uomalta kuulua äänekkäitä loiskahduksia, ikään kuin lauma koululaisia olisi paiskonut reppujaan veteen. Menimme katsomaan ja iso lauma makaki-apinoita yritti hypätä joen yli puusta toiseen, mutta suuri osa putosi veteen. Toiselta rannalta kuului johtaja-apinan huudot ja urheasti apinat ponnistivat, mutta menettivät otteensa. Veteen paiskauduttuaan ne vauhdille uivat rantaan. Eivät ilmeisesti halunneet aikailla krokotiilien pelossa.

Sekä ilta- että aamusafarilla eräs yleisimmistä näkemistämme linnuista oli sarvilintu.  Borneolla on lähes kymmenen erilaista sarvilintulajia, joista suurimmat painavat kymmeniä kiloja. Ne olivat tavallisesti puiden latvoissa tai etsivät puista hedelmiä syödäkseen. Yhden käärmeen näimme kietoutuneena puun oksalle. Se oli värikäs, suhteellisen kookas käärme, joka oppaan mukaan syö mm. makakeja.  Se tappaa saaliinsa myrkyllään noin viidessä minuutissa, joten ilmeisesti ei ole vaaraton ihmisillekään.

Ystävällistä ja toimivaa

Bushbaby, eli yöapina.

Aamusafarin jälkeen oli edessä kahden tunnin taksimatka Sandakan lentokentälle. Lensimme takaisin Kota Kinabaluun jossa olimme jälleen pari päivää samassa rantahotellissa. Sandakan lentokentällä huomasimme, että koko Kota Kinabalu-osuus oli tavallaan turha. Olisimme voineet lentää suoraan Kuala Lumpurista Sandakaan, ja säästää neljän yön majoitus. Hinnat Borneolla ovat erittäin edulliset. Kallein hotelliyö maksoi n. 30 euroa ja koko vuorokauden safari taksimatkoineen ja täysihoitoineen alle 150 euroa. Ja koko matka majoituksineen alle 500 euroa, josta olisi voinut vielä nipistää reilusti yli 100 euroa jos olisimme jättäneet Kota Kinabalun väliin. Kaikki hotellit olivat ilmastoituja, joten halvemmalla majoituksella olisi voinut vielä säästää matkan hinnasta.

Edullisuuden lisäksi varsinainen yllätys oli ihmisten mutkaton ystävällisyys. Missään ei pyydetty ylihintaa, kaikki ennakkoon sovitut asiat pitivät ja kaikkea kommunikaatiota säesti mitä ystävällisin hymy. Kun jätin Kota Kinabaluun kahden jakson välissä muovikassillisen likaisia vaatteita säilytykseen, sain ne takaisin pestyinä ja silitettyinä, vaikka niitä ei laskuun lisättykään. Tulimme takaisin Sri Lankaan todella tyytyväisinä. Itselläni jäi tunne, että tuonne voisi lähteä uudelleenkin. Nyt olen katsellut netistä hieman Sumatraa samanlaisin aikein. Voin täysin rinnoin todeta, että se oli sairaan hyvä matka.

Martti Grönfors

Kirjoittaja on kesät Pälkäneen Iltasmäessä ja talvet Sri Lankalla asustava sosiologian professori

 

 

Yksi kommentti

  1. Tapio Mäkitalo

    Sattui vahingossa ylläolevasta Aasianmatkakertomuksesta tuttu nimi silmiin eli Aulis Mäkitalo. Tuli mieleen, että elämä vie yksilöitä eri teitä. Auliksen isä Fredrik oli pojista vanhin ja isäni Heikki nuorin. Auliksen matka vei Filippiinien kautta Malesiaan ja minun matkani Seinäjoen kautta Kauhavalle. Olen sitten kai sellainen kotiseudun reissumies! Terveisin

    Tapio Mäkitalo

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?