Vanhakirkko: Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijat rakensivat lisää kattotuoleja

Säilyneet kattopaanut palaavat kotiin

Kattopaanut palaavat Vanhaankirkkoon oltuaan runsaat 120 vuotta muilla teillä. Tutkija Miia Hinnerichsen ja suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkama tarkastelevat paanuja.

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Asko Valkamalla oli pitkään erikoinen unelma: hän halusi palauttaa kirkon yli 120 vuotta sitten romahtaneen katon rippeitä takaisin kirkkoon.

Katetta niistä ei voida enää tehdä, vaikka asehuoneen kattamishanketta ollaan parhaillaan toteuttamassa. Mutta kattopaanuja tiedettiin säilyneen erään pälkäneläistalon ulkorakennuksen seinässä, ja niiden oikea paikka olisi kirkossa, Valkama pohti.

Viime viikolla päästiin unelmista tekoihin, kun Seinäjoen ammattikorkeakoulun puurakenteiden konservointikurssilaiset, tällä kertaa kaksi aikuisopiskelijoiden ryhmää, saapui Pälkäneelle muutaman päivän pituiselle leirille rakentamaan uusia kattotuoleja asehuonetta varten.

Raskaiden rakenteiden käsin veistäminen, koloaminen ja kokoaminen on hidasta työtä, mutta kun opiskelijoita oli paikalla lähes parikymmentä, käsiä riitti muuhunkin työhön. Osa veisti kattolautoja, ja jotkut ryhtyivät toteuttamaan yhdistyksen unelmaa arvon palauttamisesta vanhoille paanuille.

Muutamista säilyneistä paanuista koottiin yhtenäinen jalallinen laatta, joka mahtuu säilytykseen Vanhankirkon sakastiin lukitun oven taakse, ja joka voidaan nostaa tarvittaessa yleisön nähtäväksi.

 

Historiaa tallessa puupalasissa

Keskiaikainen Pyhän Mikaelin kirkko jäi autioksi vuonna 1839, kun Pälkäneen uusi kirkko valmistui. Ajan tavan mukaan vanhasta kirkosta ei huolehdittu sen jälkeen, vaan se jäi säiden ja tihutyöntekijöiden armoille, kunnes katto romahti joulukuisessa myrskyssä vuonna 1890.

Katon käyttökelpoiset osat huutokaupattiin seuraavana keväänä. Vankat valmiiksi tervatut paanut olivat varmaankin haluttua tavaraa kattojen ja seinien korjaamiseen, mutta mitään muistoarvoa niille ei osattu antaa.

Nykynäkökulmasta yllättävintä on, että paanuja ylipäätään on yhä olemassa. Niiden tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta se tiedetään, että katto oli

Kattopaanujen mukana tuli ikivanhoja takonauloja.

huonokuntoinen jo silloin, kun kirkko oli vielä käytössä. Osa paanuista saattaa olla peräisin kaukaa 1700-luvulta tai vieläkin vanhemmalta ajalta.

Uuden kirkon rakentamista alettiin ehdotella jo 1800-luvun alussa, eikä sen jälkeen ainakaan ryhdytty kattamaan vanhaa.

Pälkäneen kappalaisena 1900-luvun alussa toiminut J. V. Wallinheimo on tehnyt kattavan tutkimuksen 1700- ja 1800-luvuilla kirkossa

tehdyistä korjauksista, mutta vaikka remonttihankkeet on lueteltu tarvikelistoja myöten, missään ei mainita katon korjausta. Yksittäisiä paikkauksia on tietysti voitu tehdä viemättä niitä kirjoihin.

Muutamatkin säilyneet paanut kertovat paljon omasta ajastaan ja tekijöistään. Kaikki on veistetty vähän erinäköisiksi, kärjet ovat eri levyiset, viisteet erilaiset, puuaines vaihtelee. Joissakin on säilynyt vähän tervapintaa, ainakin yksi on vielä vahvassa mustassa tervassa.

– Tämä on tätä meidän askel kerrallaan -taktiikkaamme. Pieni pala historiaa saadaan tästä taas talteen, Asko Valkama naureskeli antaessaan ohjeita laatan kokoamista varten.

Jos Vanhankirkon kattopaanuja on vielä jossakin muualla tallessa mutta hyödyttöminä, yhdistys ottaa niitä mielellään vastaan.

 

Kattotuolit muuttivat jo kirkolle

Kattotuoleja kootaan miesvoimalla niin kuin tehtiin kirkon rakentamisvaiheessa keskiajan lopulla.

Viimeksi Seinäjoen ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä oli Pälkäneellä töissä syyskuussa, jolloin valmistui ensimmäinen kattotuoli, joka säilytettiin osina talven yli.

Varsinaiseen kattotuolien rakentamiseen päästiin edelliskertaa nopeammin, koska syksyllä tehtiin valmiiksi mitoitetut sabluunat, joiden päälle voitiin alkaa suoraan rakentaa uusia. Konservointikurssilaisten tehtävänä myös siirtää ja koota kattotuolit kirkon pihaan.

Kaikki kolme valmista kattotuolia on tarkoitus nostaa pikapuoliin pystyyn kirkon seinää vasten, kunhan paikalle saadaan riittävästi konevoimaa avuksi. Kaksi kattotuolia puuttuu vielä, mutta konservoinnin yliopettaja Janne Jokelainen väläytti mahdollisuutta, että toukokuussa saataisiin yksi leiri lisää. Jos se toteutuu, koko urakka on valmis vielä tänä keväänä.

Tutkija Miia Hinnerichsen Pirkanmaan maakuntamuseosta oli paikalla tutustumassa kattotuolityömaahan ja Vanhaankirkkoon muutenkin. Hän edustaa Adoptoi monumentti -ohjelmaa ja sen uutta rakennusperintö omaksi – hanketta, joka mahdollistaa myös historiallisten rakennusten adoptoimisen eli hoitovastuun ottamisen niistä.

Pälkäneen Vanhankirkon suojeluyhdistys on adoptoinut Pyhän Mikaelin kirkon muinaismuistokohteena ja tekee siis jo yhteistyötä maakuntamuseon kanssa ohjelman puitteissa.

Asehuoneen kattamiseen ei ole toistaiseksi rahoitusta, mutta seinämuurien korjaamiseen ja vahvistamiseen pulpahti Museovirastolta talvella 50 000 euron suuruinen yllätysavustus. Se takaa, että konservaattori Virve Suominenapulaisineen pääsee aloittamaan työt pian lumien lähdettyä. Kesän korjausten jälkeen asehuoneen pitäisi olla riittävän hyvässä kunnossa kattamista varten.

Seinäjoen ammattikorkeakoulu opiskelijat Tanja Holmberg ja Mari Luomala veistävät kattolautaa Vanhaankirkkoon.

Hirren sovittaminen paikoilleen on pikkutarkkaa työtä.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?