Kirjat ja ruusut

Lukijan runo

Kesän jos hetkiä vaalia mielit,

kukkaiset muistojas kuljettaa.

Voit teriön ruusunkin kuivattaa.

Väliin aapises vanhan sen tallettaa.

 

Ja talvella kun

suveas muinaista huokailet,

sivulta seitsemän aapises avaat,

sanakirjan tahi maailmankartaston.

Terälehdet niin somat

siel tallessa on.

Tok värit jo haalistuneet,

mut muotonsa, mallinsa kaunis on, ajaton.

 

Ne menneestä kertoo,

jo ajasta saurusten

mut kuitenkin:

Myös lupaus ne uudesta on.

Halk aikain elämä jatkuu.

Ja jälkeen ihmisten, niin vajavaisten,

viel kukkaiset kedoilla kukoistaa.

 

Avokanootillain kerran,

Porvoon kun jokea soutelin,

kesän keijuilta kai

muistoja mukaani minäkin sain.

Ne vuosia muallain povellain kulki,

välis allakan, alati vaihtuvain.

Kaks terälehteä kukkivan ruusun,

tuon vaalean, punertavan,

mi kuni ihme, piilossa jossain,

varrella verkkaisen virran.

Siel kasteessa varhaisen aamun

ja kanootin samettikannen

ne kulkijaa elokuun ilahutti.

Mikko Kiio

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?