Perjantaisena aamupäivänä Nikkilän kyläkaupassa poikkeaa asiakkaita tasaisessa tahdissa. Kauppa on avannut ovensa yhdeksältä niin kuin käytäntö on vuoden jokaisena aamuna joulupäivää lukuun ottamatta. Melkein kaikki tervehtivät toisiaan sen oloisesti, että nähty on ennenkin.
Eteistilan kahvilassa tuoksuu tuore kahvi. Sisemmällä kaupassa kesätytöksi palkattu Mira Korhonen palvelee asiakkaita, olivat ne sitten liikkeellä postiasioissa, ruokaostoksilla tai juodakseen pullakahvit.
Kahvia hörppivä Sanna Oja ehti jo hetken luulla, että tähänkö tämä kaikki päättyy luettuaan aiemmin viikolla kaupan eteen nostetusta kyltistä kaupan loppuunmyynnistä.
– Apua, ei voi olla totta, taksia ajava Oja kertaa tuntojaan.
– Tarkemmin kun luin, niin käsitin, ettei taida kokonaan loppua, ketju vain vaihtuu.
Vaikka yöpuvussa
Sanna Oja kehuu Nikkilää hyvällä paikalla olevaksi kaupaksi, jonne on helppo pistäytyä. Ennen kaikkea se on lähellä.
– Poikkean ruokaostoksille, kun huomaan, että jotakin puuttuu. Ei ole mitään järkeä lähteä pidemmälle jonkun pikkuostoksen takia, jos ei taksiajon puolesta ole menoa.
– Ja täältä saa kaikki postin palvelut.
Pienet kaupat ovat hänen mielestään omanlaisiaan.
– Nikkilä ei ole pelkästään kauppa. Tässä on sellaista sosiaalistakin puolta, kun pääsee tuttujen kanssa turisemaan.
Omanlaisuus ulottuu myös pukeutumiseen. Nikkilään pistäydytään kesken töiden, ei aina niin puhtaissa tamineissa tai jopa yöpaidassa paremman puutteessa.
– Takki vaan siihen päälle, sanoo Elise Välisaari, jolla on kauppamatkaa kotoaan jokunen kymmenen metriä.
Tavaraa tilaten
Elise Välisaarelle Nikkilä on tosi tärkeä täydennysostosten tekopaikka, hänen sanojensa mukaan lähikauppa hiiva. Mies käy töissä Tampereella ja hoitaa kulkeissaan isommat ostokset.
– Nikkilässä palvelu pelaa, paitsi joulupäivänä. Olen keliaakikko. Tilaan kauppiaalta erikoistuotteita ja saan ne täältä haettua.
– Kun kauppa on pieni, niin valikoimissa tulee pian seinä vastaan, Juha-Pekka Toukola lisää.
Toukolan perheelle Nikkilä ei ole vakituinen kauppapaikka, josta ruokaa ostetaan, mutta silloin tällöin tulee käytyä.
– Jos ei olisi asioita Kangasalan suuntaan, niin enempi ostettaisiin täältä. Postin palveluita kyllä käytetään.
– Se on hieno juttu, että kauppa on lähellä. Paljon vaikuttaa, että on aktiivinen vetäjä, hän korostaa.
Juha-Pekka Toukolallekin kahvila on tärkeä lisä kaupan palveluvalikoimassa. Siellä hengähdetään hetki, tavataan tuttuja ja vaihdetaan kuulumisia.
– Kahvila on täällä ihan ykköskohtaamispaikka.
Kävellen kauppaan
– Aamulla kuudelta keitin kotona itselleni ensimmäiset kahvit, nyt poikkesin tähän toiselle kupilliselle, Olavi Seppälä kuvaa päivän kulkua.
Seurana istuu, samalla asialla, Harri Hampaala.
– Tuolla kirkolla asun, mutta tähän tulee poikettua kahville. Kauppa-asioita ei niinkään tässä tule hoidettua.
Tuula Haapanen lähtee kassalta käsissään kassilliset ostoksia.
– Asun lyhyen matkan päässä, voin tulla kävellen, Haapanen miettii kyläkaupan merkitystä omassa arjessaan.
– Käyn pidemmälläkin kaupoissa, kun lähden liikkeelle muiden asioiden takia.
